.

.

maanantai 21. toukokuuta 2018

Hemmottelua!

Kesälomani alkuun on enää neljä työpäivää ja alan jo päästä pikkuhiljaa lomatunnelmaan!
Tänä vuonna lomaan laskeutuminen on ollut hivenen kevyempää kuin vuosi sitten, enkä ole aivan lopen uupunut, vaikka jo ihan loman tarpeessa. Melko kevein mielin siis odotan viimeisiä työpäiviä ja perjantaina saan jättää työasiat mielestä yli neljäksi viikoksi!


Sain keväällä synttärilahjaksi lahjakortin kasvohoitoon Universal beautyiin ja tänään vihdoin pääsin nauttimaan tuosta lahjasta. 60 minuuttia silkkaa rentoutumista, rauhoittavaa musiikkia, hyviä tuoksuja ja taitava kosmetologi, joka todella osasi hemmottelun jalon taidon. Iho tuntuu nyt ihanan pehmeältä, virkeältä ja hoidetulta. Lisäksi onni osui kohdalleni, sillä paikalla oli myös opiskelija, jolta sain kaupanpäälle vielä käsihieronnan! Edellisestä kerrasta kasvohoidossa onkin kulunut jo reilusti yli kymmenen vuotta, joten tämä lahja tuli kyllä niin tarpeeseen ja jotain pientä tarttui mukaankin.!


Hemmottelua oli myös pikainen lounas siipan kanssa kaupungilla. Viime viikot ovat olleet niin kiireisiä meillä, että tuskin on ehditty juuri muuta kuin hei sanoa. Onneksi tahti vähän rauhoittuu molemmilla ja jospa sitä yhteistä kahdenkeskeistä aikaa ennättäisi viettää kunnolla lomien alettua.


Kun kerran hemmottelun makuun pääsin, poikkesin vielä Mestarinkukassa ennen bussiin kiirehtimistä. Pionia menin hakemaan ja pionin löysin. Valkoisen! Valkoista pionia ei minulla ennen ole ollutkaan leikkokukkana. 
Tämä kaunotar koristaa nyt olohuonetta. Toivotaan sille pitkää ikää! 


Viime kesänä tein uuden pionipenkin takapihalle ja sinne laitoin yhden valkoisen pionin. Sieltä se on jo noussut muiden lailla, vaikka myyjä varoittelikin, että juuri tuo valkoinen saattaa olla hiukan hankala kasvatettava. 
Kun kerran pioneista aloin kertomaan, niin kerrottakoon vielä, että yhdessä niistä on JO 5 nuppua!
Niiden avautumista maltan tuskin odottaa!!!   

Mukavaa viikkoa sinulle!
Hemmottele itseäsi, jos suinkin on mahdollista!

Hanna 

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Matkani äitinä

Kun melko nuorena naisena sain ensimmäisen lapsen, oli täysin untuvikko, mitä tuli lasten hoitoon tai elämään yleensä. Vaikka olin paljon hoitanut muiden lapsia ja tiesin miten vauvat ja lapset syötetään ja pidetään puhtaina, en tiennyt, millainen äiti olisin ja millainen lapsi meillä olisi. 
Olin nuori ja kokematon ja ehkä siksi tein virheitä ja joskus jopa ylilyöntejä. Ensimmäinen lapsemme oli kuin harjoituskappale ja kaiken lisäksi kelpo sellainen. Hän opetti minulle paljon, ehkä enemmän kuin minä hänelle.


Toisen lapsen kohdalla tiesin jo suunnilleen, millainen äiti olisin, mutta en tiennyt millainen toinen lapsi minulle annettaisiin. En osannut myöskään pelätä mitään. Tämän toisen lapsen kohdalla opin, mitä pelko on. Opin, että niin oma kuin lapsemmekin henki voi olla hiuskarvan varassa ja että jokainen päivä on lahja, kun saamme elää elämäämme terveinä ja ylipäänsä elää.

Lapsi, joka muutamien viikkojen ajan täytti ajatukset ja puheet otettiinkin minulta pois. Miksi, sitä en koskaan saa tietää, mutta joka edelleen vielä, vuosienkin jälkeen on toisinaan koko perheen puheissa. Millainen hän olisi ollut, minkä nimen olisin valinnut ja olisiko hänollut se tyttö, joksi hänet kuvittelin, sisko, kahden veljeksen välissä. Hän oli lapsi, jota saanutkaan en...

Kolmannen lapsen syntyessä en pelännyt, vain jännitin. Ja luotin siihen, että kaikki menee hyvin. Opin tietämään, että lapsilla tulisi olemaan täysin erilaiset temperamentit, mutta silti minulla riittäisi rakkautta heille kaikille siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi. Opin myös tekemään montaa asiaa päälletysten ja yhtäaikaa. Luonteestani löysin organisoijan sekä tehomutsin.
Opin myös viimeistään tässä sen, että tulisin aina olemaan vajanainen äiti, enkä koskaan täydellinen. Ja opettelen edelleen hyväksymään sen ja tekemään kuitenkin parhaani ja toivomaan, että se riittää.


Neljännen lapsen synnyttyä istuin ja imetin. Imetin ja istuin. Katsoin vauvaa ja painoin samalla mieleen, miltä oma vauva tuntuu sylissä, sillä tiesin, että tämä olisi meidän viimeinen. Osasin jo olla rauhassa turhia hötkyilemättä ja kiirehtimättä. Pystyin edelleen tekemään kääretorttua yhdellä kädellä vauvan ollessa sylissä, mutta se ei enää ollut tarpeen. 


Nämä neljä ovat kuorineet minusta sen mitä olen. Laittaen heidät paljon edelle ja ajattelemaan vasta sitten itseäni. En siksi, että uhrautuisin tai olisin marttyyri, vaan siksi, että he tarvitsevat paljon enemmän kuin minä. 
Minulle riittää nämä neljä ja heidän lisäkseen vielä sen yhden, 
jonka kanssa olemme nämä lahjat saaneet! 

Lempeää äitienpäivän iltaa jokaiselle 

Hanna

lauantai 12. toukokuuta 2018

Toukokuun kuulumisia

Monta viikkoa on kulunut kuin hujauksessa, enkä ole ennättänyt uhrata blogille montaakaan
ajatusta viikkoihin. Paljon iltavuoroja, sovittuja menoja ja ihan vaan elettyä elämää on mennyt blogin edelle.
Kevät on aina kiireistä aikaa, mutta tämä kevät on ollut erikoisen kiireinen.
Lähes jokaiselle vapaapäivällä on ollut suunniteltua menoa tai muuta ohjelmaa.


Nämä ihanan kesäisen lämpöiset päivät olen onneksi saanut olla vapaalla ja nauttia auringosta, levosta ja lämmöstä täysin siemauksin. Tekemättömille töille olen kyllä antanut ajatuksen jos toisenkin, mutta työntänyt ne tuonnemmaksi odottamaan hiukan kurjempia kelejä. Kun nyt kerrankin minun vapaille osuu lähes helteiset ilmat, nautin niistä kyllä ihan luvan kanssa aurinkotuolissa kirjaa lukien, jäätelöä syöden ja rentoutuen. Pääsin jo ihan loman tunnelmaan, eikä varsinaisen lomaankaan enää ole kuin pieni hetki.


Aamuisin olen kuljeskellut sandaaleissa pitkin pihamaata ja kuunnellut linnun laulua, käen kukuntaa ja mehiläisten surinaa. Kurkistellut kukkapenkkeihin ja iloinnut pienistä aluista, joita pilkistää mullasta. Erityisen paljon ilahduttaa viime kesänä istutetut pionit, syysleimut ja jaloritarinkannukset.


Keväällä multaan laittamani mustasilmäsusannan taimet alkoivat olla jo niin pitkiä, että menivät jo keskenään solmuun latvomisesta huolimatta, joten oli jo korkea aika istuttaa ne lopulliseen ruukkuunsa. Köynnöskehikot tulivat todelliseen tarpeeseen ja kivasti niitä pitkin susannat tarrautuukin ja kurottaa kohti korkeuksia. 


Vaikka postausten välissä onkin hurjan pitkä aika, olen oikein iloinen, jos
teitä lukijoita siellä vielä on! 

Iloista lauantaita ja erityisesti hyvää äitienpäivää huomiselle toivottelen 
kaikille niille, jotka ovat äitejä ja erityisesti  niille, jotka haluaisivat olla äitejä, mutta
eivät syystä tai toisesta ole. Teille iso ja lämmin rutistus!

Hanna

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Keväinen Tallinna

Aika menee nykyisin aivan valtavalla vauhdilla ja tänä keväänä aika on mennyt entistäkin nopeammin. Paljon kaikkea mukavaa on tähän kevääseen mahtunut. 
Yksi odotetuista jutuista oli päivän reissu keväisessä Tallinnassa ystävän kanssa.


Ihan niin pitkällä kevät ei sielläkään vielä ollut, mutta kuitenkin vähän pidemmällä kuin täällä.
Vesikuurojen aikaan oltiin sopivasti joko syömässä tai jossakin pikku myymälässä, eikä suuremmin kastuttu ja iltapäivällä tarkeni mukavasti jo ilman takkia auringon paistaessa.


Ihana seura, hyvä ruoka ja kaunista katseltavaa oli parasta koko päivässä.
Vanhan Tallinnan kukkatori hiveli silmää ja painui mieleen kyllä pitkäksi aikaa. Huokauksia ja taas huokauksia ne upeat kimput saivat aikaan. Niistä olisi ollut kotiin tuomisiakin monta kimppua, jos kotimatka olisi ollut lyhyempi.

 


Illan tullen laivan lähtiessä satamasta jalkoja hieman kivisti koko päivän kävelystä, mutta ihana oli saada viettää aikaa ystävän kanssa pitkän kaavan mukaan. Rupatella mukavia ja sukeltaa väliin 
syviinkin vesiin, piipahtaa pieniin putiikkeihin, ihastella vanhoja taloja ja herkutella hyvällä ruualla
ja nauttia päiväkahvit kattoterassilla auringon paistaessa suoraan silmiin.

       

Edellisestä Tallinnan reissusta olikin ihan liian pitkä matka, melkein 20 vuotta. Ehkä seuraavaa reissua ei tarvitse odottaa ihan niin kauaa.


Iloista alkavaa viikkoa!


Hanna

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Sormet mullassa!

Kevät ja aurinko saa ihmisen kaipaamaan puhtautta ja raikkautta ympärilleen. Kaappeja on jo vähän käyty lävitse laittaen kiertoon ja hävitykseen turhaa tavaraa ja vaatetta, mutta vielä olisi lisääkin läpikäytävää ennen kuin kaikki kaapit on katsottu perin pohjin. Myös varaston siivoaminen houkuttelee kummasti, mutta sitä ennen pitäisi lumien alta paljastua peräkärry, jolla ylimääräiset voisi kiikuttaa kaatopaikalle.

Ikkunoista sain puhtaaksi eilen lähestulkoon puolet. Siitepölykausi on vasta tulossa ja järkevintähän olisi ollut pestä ikkunat vasta sen jälkeen, mutta meidän lasit näytti jo siltä, että ne olikin aika jo tulla pestyiksi. Vaikka kuopus olikin sitä mieltä, että näkeehän niistä vielä...


 Kevätistutuksista kerroinkin jo jokin aika sitten. Niille kuuluu muuten hyvää paitsi, että tomaatintaimet joutuivat biojätteisiin, sillä en ehtinyt niitä ajallaan koulimaan ja ne luupahtivat tilan puutteeseen. Mustasilmäsusannat sen sijaan ovat oikein voimissaan ja kasvavat ihan hurjaa päivävauhtia. Eilen latvoin ne. Latvomista jännitin ihan todella, tai siis sitä loukkaantuuko taimet siitä kovin. Yhdellä taimella ensin kokeilin ja kyllä sieltä alkoi kuin alkoikin uutta versoa kasvamaan. Niinpä uskalsin latvoa loputkin.
 Reilu viikko sitten laitoin multaan myös Tuoksuherneen siemenet. Eilen ensimmäiset taimet nostivat päätään ja nyt niitä pilkistää mullasta jo yhdeksän. Sitä en tiedä mihin ihmeeseen saan kaikki nämä taimet mahtumaan, kun tulee aika koulia myös Tuoksuherneet. 


Olen niin ihastunut köynnöskasveihin. Luulen, että meidän pihalta löytyy ensi kesänä yksi jos toinenkin köynnös. Pari köynnöskehikkoa hankin jo valmiiksi odottamaan. 


Pelargoniat ovat myös viihtyneet ikkunalla ja uusia varsia ja lehtiä puskee aina vain enemmän ja enemmän.
Niiden kaveriksi suureen ruukkuun olisi haaveissa jokin roikkuva, valkoinen kesäkukka. Vielä on tosin mietinnässä, mikä se voisi olla. Vinkkejä otetaan vastaan!!!

Ihmeiden aikaa siis tämä kevät on ja niin nautittavaa!!!

Hanna

torstai 5. huhtikuuta 2018

Ommellen

Ja niin tuli ja meni pääsiäinenkin ja jälleen ollaan arjen syrjässä kiinni!
Ihana pääsiäinen olikin ja vaikka olinkin vain kolme päivää vapaalla, tuntui töihin palatessa kuin olisi ollut kokonaisen viikon poissa. Hyvin siis sai taas pään nollattua ja mielen virkistettyä!


Vapailla sain myös valmiiksi kuopukselle legginssit ja puseron, jotka puolivalmiina odottivat sopivaa hetkeä valmistuakseen. Pääväri on jälleen talvitrikoota marjapuuron sävyssä ja harmaat puputehosteet jämiä tekemästäni tunikasta!
Väriyhdistelmä saattaa olla kyllä hiukan kyseenalainen, sillä ainakin siippani mielestä Suomen vankiloissa vangeilla on juurikin tuon väriset vaatteet... tiedä häntä, kun en ole liiemmin vankiloissa vieraillut.

Polvipaikkalegginssit on kyllä aivan ylisöpöt ja niihin ihastui myös poika, joka toivoi pääsevänsä äidin mukana kangaskauppaan valitsemaan itselleen myös kankaat polvipaikkahousuihin.
Tänne (klik) suuntaammekin sopivan hetken koittaessa.
Ihastuin näissä housuissa itse myös pitkiin resoreihin!


Ihan ei kohdannut minun ajatukset kankaan riittävyydestä ja kankaan todellisesta määrästä ja siksi myös puseron hihat saivat omat tehosteensa puputrikoosta. Mutta jos ei kerro sitä kenellekään, tuskin kukaan edes hoksaa, että siinä kohtaa hihoja kangas loppui kesken.


Paapiin kaavakirja lapsille-kirjasta on kaavat myös tähän settiin ja oli kyllä ihana ommella, kun palaset natsaavat juuri niin kuin pitää! Aiemmin en ole juuri kaavoja käyttänyt vaan vähän sinnepäin leikannut valmista vaatetta apuna käyttäen ja silloinhan palat eivät ole olleetkaan millilleen vaan enemmänkin suunnilleen. Kelpo hankita siis oli tuo kirja!

Saumuri ja ompelukone on siis jälleen nostettu keittiön pöydälle ja jotain muutakin valmistui tämän setin jälkeen. Vilahduksen siitä ovat ehkä jotkut nähneet Instagramin Storyssa tai kuopuksen päiväkodissa ;)! Ehkäpä pian saan senkin kuvattua teille.


Kuopus on asuunsa enemmän kuin tyytyväinen, kuten kuvasta näkyy. Ja näkyy muuten myös nauttivan roolistaan mallina! 

Inspiroivaa loppuviikkoa sinulle!

Hanna

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Lepoa

Aina joskus oma kalenteri täyttyy aivan kuin itsekseen ja niin, ettei siihen juurikaan voi itse vaikuttaa.
Kun menoa on paljon ja siihen päälle lisätään tavallista vähemmän yöunta, oma työ sekä kodin normaalit puuhat pyykkeineen ja ruuanlaittoineen, on auttamatta peli menetetty ja olo on sen mukainen. Kun on tarpeeksi pitkään tarpeeksi hektistä, kaipaa lepoa ihan koko kropalla ja koko mielellä. Väsyneenä ei ole oikein kivaa seuraa myöskään kanssaihmisille.


Parasta lepoa on tietysti nukkuminen, aah miten ihana nukkuminen onkaan! Melkein parasta mitä tiedän. Kaikkea väsymystä ei kuitenkaan unikaan poista. Mielen lepoa saa hirmuisesti mielekkäästä tekemisestä, oli se sitten leipomista, käsitöitä tai jotain ihan muuta.

Metsässä kävely on myös viime aikoina osoittautunut kovinkin levolliseksi puuhaksi. Vaikka kroppa joutuukin hommiin ainakin näissä jylhissä maisemissa ja reiteen saakka ulottuvassa umpihangessa rämpiessä, mieli 
tyhjenee siellä tehokkaasti. Meidän lähimetsässä on niin upeat ulkoilulenkit, ettei paremmasta väliä. Polkuja on näin talvella tietysti vähemmän, mutta mikäpä estää tekemästä uusia?


Tänään ihanan aurinkoinen sää houkutteli ulos vielä illansuussa ja kyllä kannatti lähteä! Seurana minulla oli 2/4 lapsista ja pikkusisko lensi tuon tuostakin vyötärön syvyiseen hankeen isoveljen toimesta. Kauniita talvisia maisemia, linnun laulua, tikan koputtelua, umpihankea ja ilon kiljahduksia, niistä oli meidän patikointi tehty! Ja mieli on sen jälkeen erityisen levollinen!


Pääsiäisen aikaan on oikein hyvä levähtää arjen kiireisen tohinan keskellä. Huomisen jälkeen minullakin alkaa kolmen päivän vapaat ja edessä on mukavia juttuja ulkoilun ja kotona puuhailuun
merkeissä ja onhan luvassa yhdet lettukestitkin!

Muistetaan huilata, kun siltä tuntuu!
Levollista pääsiäistä sinulle!

Hanna