.

.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Pakollinen lepopäivä

Tämä maanantai muuttuikin suunnitellusta iltavuorosta pakolliseksi lepopäiväksi.
Neuvolantäti määräsi niin eilisten supistusten jälkeen, jotka todellakin tuntui pikkusen liian 
voimakkaina viikkoihin nähden. Huomenna lääkäriin, jossa selviää jatkot. Jos kaikki ok, menen
töihin!

Tälläiset pakolliset huilauspäivät ei sovi mulle ollenkaan. Just sillon, kun pitäis
ymmärtää olla vaan, olis kauheesti kaikkea tekemistä niin ulkona kun sisälläkin ja ideat 
poukkoilee päässä. Mutta siitä huolimatta oon yrittänyt ottaa tänään rennosti, eikä
supisteluja ole ollut, onneksi.

Päivä on ollut kaunis, vaikkakin tuulinen (taas)! 
Päiväkahveja en ole juonut moneen kuukauteen, mutta tänään tuntui
siltä, että kupponen kuumaa maistuis ulkosalla kera 
suklaapatukan.


Villatakki niskaan, vähän mukavaa lukemista mukaan ja siinäpä 
mukava iltapäivähetki terassilla! 



Avecina mulla oli Ruuben, joka on ihastunut tähän siniseen huiviin;). On siinä kovasti siskonsa 
näköinen. Meidän lapset ei ole mitenkään hiljaisia. Tänään oli mukava kuunnella
kuopuksen taukoamatonta juttelua, joka toki hiljeni aina pieneksi hetkesi silloin 
kun suu oli täynnä suklaata.


Meitä vartioi Pusku, joka tuottaa mulle harmaita
hiuksia. On niin kovin isäntänsä perään, että mulla meinaa välillä olla ihan tekeminen
sen kanssa, kun siippa on ulkona ja me koiran kanssa sisällä. Sisällä se vinkuu
ja vikisee ja juoksee ovelta ovelle selvästi miettien, mistä ovesta isäntä
milloinkin tulee sisälle.
Koiruus 
ei ole mitenkään reviiritietoinen, eikä siksi oikein pysy pihassa, jollei sitä kokoajan 
vahdi silmä kovana.


Siksi pidänkin sen kiinni, kun haluan olla pihassa säntäämättä yhtäkkiä
koiran perässä ties minne.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Ja tervetuloa uudet lukijat!!

by hanna

1 kommentti:

  1. Kiitos taas mukavasta "jutustelusta", on niin rentouttavaa luettavaa <3 ... Koeta nyt vaan olla hissuksiin.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti saa iloiselle mielelle, kiitos!!!