.

.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Tilkkutäkki, torkkupeitto!

Pitkissä kantimissa on ollut tämän peiton tarina jo
heti alusta lähtien.
Kankaista osa on ostettu juuri tätä täkkiä varten, osa on saatu ja
osa on ihan oikeasti tilkkuja jostain edellisistä ompeluksista.


Ensimmäiset palat on leikattu ja aplikoitu ja vuosi sitten.
Muuttojen ja kaiken muun keskellä pakkasin ne laatikkoon, josta aloin
niitä kaivella tässä joku aika sitten.

Ompelukärpänen puraisi oikein kunnolla ja niinpä valmista tulikin nopeasti.
Ensin oli tarkoitus ommella takaosa lakanakankaasta ja väliin laittaa
vanua, mutta koska kangaskauppaan sattuu olemaan "liian pitkät" 
10 kilometriä enkä koskaan sinne asti päässyt, kaivoin
kaapista valkoisen feecepeiton, jonka ompelin
takakankaaksi. Näin peitosta ei tullut kovin paksu, mutta erittäin lämmin kylläkin.


Vielä hetken saa odotella viileämpiä kelejä, jotta voi kirjan kanssa käpertyä 
peiton alle lämpimään lueskelemaan! Nautitaan nämä
helteet kunnolla ensin alta pois, että jaksetaan sitten sitä
kylmyyttä, pimeyttä ja vesisadetta koko pitkän syksyn!


Ompelukärpäsen puremasta jäi vielä sellainen jälki, että
 pitää tässä joku päivä lähteä kirjastoon hakemaan mm. Mekkotehdas-kirjaa.
Mulla sattuu olemaan muutamat valkoiset pellavaverhot, jotka on aivan liian
lyhyet näihin ikkunoihin. Niistä ajattelin hurauttaa Hillalle muutaman mekon ja vähän tuunaten
tehdä kodinhoitohuoneeseen salusiiniverhot.
Vielä kun joku taikoisi lisää tunteja päivään niin ehtisin tehdä kaikkea sitä, mitä
suunnittelen ;)!


Tilkkutäkki sopii myöskin erinomaisesti piiloleikkiin, ainakin Hillan
mielestä! Fleecen ansioista sillä saa hiuksetkin kivasti sähköiseksi ja näin
pystytykkakampaus on valmis ;)!

Hanna


torstai 24. heinäkuuta 2014

Kesäiltana!

Taidan olla vähän tärähtänyt, mutta tykkään kolmivuorotyöstä. 
Enpä sitä kai muuten tekisikään!

Ehkä ihan joka kerta ei ole yhtä helppoa valvoa, mutta pääsääntöisesti
se sujuu mallikkaasti enkä koe, että olisin yliväsynyt päivälläkään.
 Toisinaan tuntuu, että nukkuminen on yliarvostettua, kun olisi niin
paljon muutakin mukavaa tekemistä.
Mutta toisaalta rakastan nukkumista eikä mikään vedä vertoja sille
tunteelle, kun yövuoron jälkeen saa painaa pään tyynyyn ja vetää peiton korviin ja
sulkea kaiken muun ympäriltä ja vaipua ansaittuun uneen!


Piilovapaat on myös oikein mukavia! Ne on niitä yövuoron ympärillä olevia
ennen ja jälkeen päiviä. Olet joko menossa yövuoroon tai tulossa sieltä tai 
sitten molempia, jos sattuu olemaan useampi yövuoro peräkkäin.
 Tänään on juuri sellainen tulossa-päivä.
Näinä päivinä ehtii kaikkea mukavaa, sen nukkumisen lisäksi.
Leipomista, siivousta, pyykkiä, uimista ja ystävät kylässä!
Paljon ehtii, kun ei liian kauan "tuhlaa" aikaa nukkumiseen ;)!


Ihanalle ystäväperheelle katettiin iltateet ja -kahvit terassille!
Lapset leikki mukavasti siinä silmän alla ja samalla me saatiin aikuisten kesken
rupatella mukavia!
Kiitos Helena, Samu ja lapset <3!


Mansikkabritaa tarjosin ja voin sanoa, että nää britat on vaan niin 
hyviä!
Ohje on täältä. Gluteenittomaksi tämän tein, eli vehnäjauhojen tilalle
vaan gluteenitonta jauhoseosta vastaava määrä. Jätin myös
mantelilastut laittamatta. Kermaa pistin reippaasti, lurps! Ja väliin vain tuoreita 
mansikoita, kun niitä vielä saa!


Ilta-auringossa paistatteli myös mun pelargoniat. Ne yksivuotiaat, jotka viime talven viettivät 
äitini vintinrapussa. Ovat aivan valtavaksi
kasvaneet! Muita kesäkukkia en tänä kesänä ole hankkinutkaan.

Sellaista tänne tänään! Mitäs sinne???

Hanna

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Guest House

Viikonloppuna meillä oli täällä melkoinen vierasmaja!
Saatiin pitää ystäviä ja mun sisaruksia meillä kyläilemässä!
 Mikä on sen mukavempaa, kun on talo täynnä elämää?

Sitäpaitsi koskaan ei pitäisi unohtaa vieraanvaraisuutta, sillä
eihän sitä tiedä vaikka pitäisi vieraanaan enkeleitä <3! (Hebr.13:2)

Ystäville laitoin ruuaksi täytettyä munakasrullaa ja kyytipojaksi
vihreää salaattia!


Tätä maistoin viime viikolla eräällä mökillä ja pakko oli perään kysellä, että
mitä se pitikään sisällään. Niin hyvää se oli!

Laitoin tähän siis jääsalaattia, tammenlehväsalaattia, tuoreita sokeriherneitä,
hunajamelonia, kurkkua, paahdettuja kurpitsansiemeniä ja parmesanilastuja.
Sipulit unohdin ;)
Jotenkin tuo meloni, sokeriherneet ja parmesaanin liitto vaan 
sopii mun suuhun! Kiitos vielä Minnalle ohjeesta ja ideasta!

Lauantaina illansuussa pyöräytin mansikkakakun, jota
siskon ja veljen perheiden kanssa herkuteltiin.
Kesä ei ole mitään ilman mansikkakakkua!!!
Tästäkään kakusta ei jäänyt jäljelle kuin kauniit kuvat!


Pohjana viiden munan sokerikakkupohja. Kostutus vaniljasokerilla maustetulla
maidolla. Väliin runsaasti flora vispiä, mansikoita ja saksilla pilkottuja 
vaahtokarkkeja. Päälle myös Flora vispiä ja paaaljon mansikkaa!
Helppoa ja hyvää. Vielä jos kakku olisi saanut kostua yön yli, olisi se ollut
täydellinen!

Viikonloppu oli kaikkineen vähän erilainen. Oltiin nimittäin molemmat siipan kanssa
vapaalla yhtäaikaa ja vieläpä viikonloppuna. Se on meille melko harvinainen yhtälö.
Nyt kun minulla on mahdollisuus itse suunnitella jonkin verran työvuoroja, pystytään varaamaan
edes joskus yhteisiä viikonloppuvapaita. Kyllä sitä osaa ihan erilailla arvostaa yhteistä aikaa,
kun se on usein kortilla.

Hanna

Ps. Pääsin muuten toissapäivänä eroon talviturkistani ;)! Saavutus sekin!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Living room

Vihdoin ja viimein sain kuvattua olkkaria.
Tai lähinnä sain sen siihen kuntoon, että ehdin ottaa kuvia samalla
seisomalla ennen kuin kukaan ehti sitä saada
uuteen järjestykseen...

 Näkymä eteisestä.
Ruubenin huone jää tuohon vasemmalle, eteinen oikealle ja 
Hillan huone tähän taakse. Eteisestä nousee portaat yläkertaan, jossa
siis meidän teinit majailee.

Pientä pintaremppaa tehtiin tähän olkkariinkin ennen muuttoa.
Laminaatit vaihtui ja olkkarin päätyseinät sai
uuden värin.
Ajopuu-sävyähän laitettiin jo edelliseen omaan kotiin, mutta ihastuttiin siihen 
niin, että haluttiin sitä myös tänne.


Puolipaneelit on maalattu valamo-sävyllä. Siihen ei
meidän tarvinnut koskea, vain listat maalattiin.

Eteisen tuntumaan laitoin entisöimäni Askon ikivanhaa
mallistoa olevan nojatuolin. Siinä on hyvä
pukea ja riisua pikkuihmisiä.
Ompelukone on kirpparilöytö muutaman vuoden takaa.


Uusia huonekaluja ei olla ostettu tähän lainkaan.
Vanhat miellyttää edelleen eikä tänne oikein enempää kalusteita
mahdukaan.


Ainoastaan uudesta ruokapöydästä haaveilen!
Tiedänkin jo millaisen haluaisin...


Siippa ehdotti, että laittaisin teille myös ennensiivousta-kuvia ;)...
Jätin nyt kuitenkin laittamatta!!!


Keinutuoli on huutonetistä hankittu ja on suosikkipaikka,
jossa kaikki tykkää kiikkua!


Pienet linnut on lahja ystävältä!
Ne pääsivät häkkiin vitriinin päälle.

Kiitos, kun kävit meillä!!! ;)!

Iloa viikkoosi!

Hanna

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Piirakkabileet!

Uskaltauduin metsän laitaan!
Mukanani 7-vuotias turvamies Ruuben! Juttukaveri ja armottoman kova
marjastaja (varmasti isääni tullut)!
Hätyytti karhut ja käärmeet!
Saatiin siis olla ihan kaksin ja noukkia pikkuruisiin
ämpäreihin mustikoita!

Iso osa mustikoista katosi hetimiten parempiin suihin, mutta
kyllä sinne sankon pohjalle jotakin jäi!
Niistä tekaisin iiiihanan herrrrkullisen piirakan, apunani
samainen 7-vuotias, joka tällä kertaa keskittyi koneenkäyttäjän
ja maistajan rooliin.
Saatiin tuohon maisteluhommaan vielä yksi
vapaaehtoinen, kun Hilla tarjoutui apuun. Häneltä kävi kätevästi
myös pöydänpyyhkijän hommat ;)!


Yhdessä leivottu maistuu paremmalla kuin yksin tehty!


Gluteeniton mustikkapiirakka

100g voita
3/4 sokeria
1 muna
1,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 dl perunajuhoja
1 tl leivinjauhetta

Pinnalle:
Mustikoita runsaasti

Muruseos:
50 g voita
1,25 dl sokeria
1,25 dl gluteenitonta jauhoseosta

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna hyvin sekoittaen ja lopuksi vielä keskenään
sekoitetut kuivat aineet (itse käytin tässä piirakassa pelkkiä glutenitonta jauhoseosta). Painele taikina voidellun ja jauhotetun piirakkavuoan
pohjalle. Levitä pinnalle mustikat. (Jos käytät jäisiä mustikoita, sekoita joukkoon muutama
ruokalusikallinen perunajauhoja).
Nypi muruseoksen ainekset keskenään ja ripottele mustikoiden päälle.
Paista piirakkaa 180-200 asteessa noin puolisen tuntia.


Vaahdotin piirakan päälle vispikermaa jäätelön puuttuessa.
Pinnalle vielä muutama tuore mustikka, nam!

Lasten kanssa herkuteltiin ukkosen paukkuessa ja sateen hakatessa ikkunoita!
Voiko paremmin sadepäivää viettää???

Hanna

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Pionirakkautta

Pioni on niin kaunis kukka, että sitä on vaikea edes sanoin
kuvata!
Ehkä siis muutama kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!!!

Sain äidiltä muutama päivä sitten kimpun pioneita, joita hänellä kasvaa
aivan valtavan paljon!


Haaveissa on saada myös tänne omaan pihaan juurikin
tätä väriä oleva pioni! Mitään takeitahan sen menestymisestä 
meidän pihalla ei ole, mutta kokeillaan! Kertokaahan toki
vinkkejä, mistä ne tykkää ja mistä en ei tykkää!
Olen kerran saanut yhden pionin hengiltä, mutta josko tällä kertaa
saisin ensinnäkin sen hankittua ja toiseksi pysymään vielä
elävien kirjoissakin.


Nyt on kokeiltu myös se, että miten käy kun nupullaan olevan
pionin laittaa maljakkoon. Sehän aukeaa!!! Onneksi 
sain muutaman nupullisenkin, saan katsella niitä
kauemmin!


Pionit kylpevät ilta-auringossa!


Meidän pikkuinen resumaija nuuskuttelee kukkasia!


Uskaltauduin tässä illalla ylittämään tontin rajan ja astuin metsään ;).
Siellä on mättäittäin (onko tuo edes sana?) mustikoita!
Ehkäpä tässä joku päivä kiskaisen saappaat jalkaan ja otan sankon
kouraan ja ylitän sen rajan vielä uudelleen.
Taidan kuitenkin kaikesta huolimatta ottaa sen
kaikista äänekkäimmän lapsenikin mukaan, kehoitan häntä
pitämään mekkalaa koko rahan edestä (voin jopa maksaakin siitä vähän)! Ihan vaan siksi, että
karhut pelkäävät kuulemma kovaa meteliä!
Onneksi tuosta on ihan lyhyt takaisin kotiin, jos kävisikin niin,
että karhu yllättäisi!

Hanna

torstai 10. heinäkuuta 2014

Viherpeukalon tynkä

Eilen oli melkoinen päivä!
Hain lapsia kotiin kesäloma- ja leirireissulta, jolla olivat olleet
lähes viikon.
Olivat vanhassa kotikaupungissa.
Kävin hakureissulla vanhalla työpaikalla moikkaamassa
ihania työkavereita ja samalla kävin kahden ystävän luona pikaisesti
kahvittelemassa.
Ihana oli nähdä rakkaita ystäviä ja työkavereita, mutta kyllä oli raskaskin päivä.
Kotiin lähtiessä pyyhkäisin ikävän kyyneleet silmänurkasta.
Kyllä sinne palanen sydäntä on jäänyt, eikä mikään ihan pieni 
palanen!

Ja sitten itse aiheeseen...

 Sain tässä taannoin äidiltä kirsikkatomaatin taimia.
Äiti oli ne esikasvattanut ja kukkiakin niissä jo oli.
Istutin ne koriin ja olen jopa muistanut niitä ahkerasti kastellakin!


Harvinaista tässä on se, että ne on olleet hengissä jo monen monta
viikkoa! Kukkia on tullut valtavasti lisää!


Ja ihan oikeita pikkutomaatteja! Näitä on pitkästi 
toista kymmentä! Ja lisää tuntuu tulevan kuin sieniä sateella!


Nyt vaan odotellaan, että aurinko kypsyttää ne ihanan
punaisiksi ja maukkaiksi.
Tuossa ne paistattelee keittiön ikkunan alla ehkä
kaikista aurinkoisimmalla paikalla, mikä terassilta löytyy!

Viherpeukaloa mulla ei ole ennen ollut, mutta
nyt voisi jopa luulla, että viherpeukalon tynkä on kasvamassa ;)


Hanna

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Tuulta päin!

Saatin kauan sitten (ainakin 7 vuotta sitten) tuparilahjaksi
tuulimylly, jonka on nikkaroinut sama tätini taitava mies, jonka 
käsialaa on myös vauvan kehto, josta voit lukea täältä!


Mylly saatiin silloiseen talon väriin sopivana. Ollaan haluttu kuljettaa
myllyä mukana näissä kaikissa muutoissa ja tässä välillä se oli
sijoituksessakin äitini luona.

Alkuperäinen maali on ajan saatossa kärsinyt ja oli jo melko surkea näky.
Sepä ei kuitenkaan haitannut alkuunkaan, sillä maalasin myllyn 
uuteen kotiimme sopivaksi, keltaiseksi!
Toivottavasti Hannu-puuseppä ei tästä pahastu ;)!


Mylly näyttää entistä ehommalta, kuin uudelta ja koristaa
pihaamme toivottavasti vielä kauan!


Huhuu, onko ketään kotona???

Saatiin eilen vähän huisketta tänne nyt niin hiljaiseen taloon, kun Mirvan
perhe saapui meitä ilahduttamaan läsnäolollaan. Piipahduksen sijaan viettivät
yönsä tässä pihapiirissä matkailuautolla ja nautittiin yhdessä kuumasta kesäpäivästä,
iloisesta seurasta, hyvästä ruuasta ja vieläpä ehdittiin uittaa jälkikasvua
tässä läheisellä rannalla. 

Huomenna tähän tupaa saadaan taas ääntä ja vauhtia, kun kaksi vanhinta
haetaan viikon kestäneeltä reissulta kotiin. Ikävä meillä onkin ollut
melkoinen! Torstaina saadaan sitten vielä yksi reissaaja kotiin ja 
samalla koko katras saman katon alle!

Älkäähän polttako nahkaanne!!!

Hanna

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Kolmen tähden illallinen ja avajaiset

Surullisen kuuluisa hiekkalaatikko on nyt valmis tai
ainakin melkein valmis. Vähän pitää vielä jossain vaiheessa
vähän petsiä tai valttia pyyhkäistä pintaan, mutta sitä ei nyt tähän hätään ehtinyt.

Siipan loman viimeistä päivää juhlistettiin ja samalla 
juhlittiin hiekkalaatikon avajaisia. Kokattiin yhdessä kolmen
tähden illallinen, joka nautittiin terassilla ilta-auringossa!


Tomaatti-mozzarella-basilikasalaattia sekä


Broilerin fileetä, tuorepastaa ja Kennedyn perheen suosikki pastakastiketta!
Ihan järjettömän hyvää! 


Jälkkärikahvit kera vaniljajäätelön ja tuoreiden mansikoiden
nautittiin uuden hiekkalaatikon reunalla!


Yksinkertaista, mutta niin hyvää!


Hiekkalaatikko rajoittuu kahteen suureen kiveen. Niitä vasten kun nojailee, voi
kuvitella loikoilevansa hiekkarannalla, tosin vain aaltojen 
rauhoittava ääni puuttuu.

                              

Kun vatsa täynnä, uni saattaa voittaa!

 Ssshhhh, isi nukkuu!!!

Ja kohta siellä pötköttää kaksi ahkeraa hiekkakakkujen tekijää!!


Näillä eväillä uuteen viikkoon!

Hanna

lauantai 5. heinäkuuta 2014

The sun!

Jaksan aina hehkuttaa rakkauttani aurinkoon, enkä tee poikkeusta
nytkään. 
En vaan voi sille mitään, että veri alkaa virrata suonissa nopeampaa
kun aurinko näyttäytyy!
Ei kesä ole mitään ilman aurinkoa. Kyllä sitä vettä ollaan nyt saatu ihan
riittävästi!


Täällä on hiljaista. Erikoisen hiljaista. 
Kuin huopatossutehtaalla.
Kaksi vanhinta lähti leireilemään ja toiseksi nuorin lähti mummolaan.
Meitä on täällä siis vain kolme.

Se tuntuu erikoisen hiljaiselta verrattuna normaaliin.
Pyykkiä ei tule samassa suhteessa eikä tiskikoneenkaan tarvitse
tiskata yhtä tiheään.
Muutaman päivän rauha tekee toisinaan ihan hyvää, mutta
kummasti se ikävä vaan alkaa painaa mieltä.


Tänään kerättiin Hillan kanssa nurmelta kukkasia.
Apilaa kasvaa kahdenkin väristä sekä lisäksi tälläisiä matalavartisia
pikkuruisia kukkia. Nimestä ei taaskaan ole tietoa.
Nämä noukittiin kiireesti ruohonleikkurin tieltä.


Viime viikolla pihakirpparilta hankitut pienet lasipullot
olivat kuin olivatkin oivat maljakot näin pienille kukkasille.


Ikkunalaudalle kukkaset asetin!
Keittiön ikkunalla viihtyvät myös siemenestä kasvattamat
basilikani!


Ihanaa viikonloppua sulle! Mun viikonloppu kuluu
jälleen töissä, valvoessa toisten unta!
Onneksi on nämä valoisat kesäyöt!

Hanna

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Pihalla ja puutarhassa

Kun ostaa jonkun toisen vanhan kodin, saa samalla
jonkun toisen vanhan pihan, siis jos kodilla piha sattuu olemaan.
Meidän kodilla on piha. Ei iso, mutta ei pienikään. Ei perinteinen, mutta
ei modernikaan. Ei kunnon puutarha, mutta
ei oikein pelkkä pihakaan.
Ei hassumpi, mutta ei vielä oikein ihan omantuntuinenkaan.

Tässä pitkin kesää ollaan saatu ihmetellä oman pihan kesäilmettä.
Mitä mistäkin nousee ja kuinka paljon. Mistä tykätään, mistä ei tykätä.
Mitä säästetään, mitä lähtee ja mitä haluttaisiin tilalle.


Pihassa tykkään erityisesti terassista! Se ei voi milloinkaan olla
liian suuri. Tällä hetkellä meillä on ihan mukavan kokoinen.
Tykkään myös juhannusruususta ja muutamista muista kukista, joiden
nimistä ei ole mitään havaintoa.


Tykkään myös valtavista, ISOISTA kivistä.
Tykkään metsästä, johon oma piha rajautuu.

Olisko tämä kurjenpolvi???

Toisaalta en tykkää vuorenkilvistä, en vaan voi sietää niitä.
Ja siksipä ne on saanut lähtöpassit. Osa onkin jo revitty juurineen.

Kauniin värinen, nimestä ei hajuakaan!

En myöskään tykkää siitä, että kaikissa puskissa ja pensaissa, joita pihasta
löytyy, on piikkejä. Isoja tai pieniä.
Inhottaa jo ajatuskin, että lapset kaatuu piikkipuskaan ja
äiti joutuu niitä piikkejä ihosta nyppimään.
Piikkipensaat ei vaan sovi lapsiperheen pihaan.
Piikkipuskat on myös saanut lähtötuomion.


Tästä keltaisesta kukasta tykkään, ehkä siksi, että se on kovasti
paljon saman värinen talon kanssa.


Kuunlilja on ollut lempparini jo kauan ja tässä pihassa niitä
oli jo valmiiksi kolme komeaa!
Niitä ole siirtänyt uuteen paikkaan. Katsotaan, miten ne selviytyy.
Vielä ainakaan ei ole nuukahtamisen merkkejä näkynyt,


Rakastan pioneita vai pioneja?!
Yksi sellainen pieni ja vähän orpokin tästä pihasta löytyy.
Väri ei ehkä kuitenkaan ole ihan sitä mitä haluaisin. 
Haaveissa on siis lisää pioneita,
muutama syreeni, muutama riipparaita, luonnonkivistä
tehty kiviaita tonttia rajaamaan (kera sammaleen), hiekkalaatikko (vanhoista ratapölkyistä)
ja kesähuone.
Rajallinen aika, energia ja budjetti sekä
äärimmäisyyksiin vaihtelevat sääolot on niitä
hidastavia tekijöitä.
Mutta piha on oma, oli se sitten puutarha tai ei.
Pikkuhiljaa saadaan tästä(kin) pihasta juuri sellainen, jossa itse
viihdytään. Jossa saa lapset leikkiä, juosta, temmeltää ja
pelailla.
Jossa voikukista ei nipoteta ja jonka nurmikolla leluja lojuu pitkin poikin,
halusin minä niitä sinne tai en... ;)

Hanna