.

.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Ihanaa juhannusta!!!

Juhannus on jo täällä, vaikka itsestä tuntuu, ettei
kesä ole vielä edes kunnolla alkanut.
Ehkä tunne johtuu siitä, että omaan lomaan on vielä reilut 
kolme viikkoa aikaa. Siksi
se kesäfiiliskin varmasti odotuttaa itseään.
Luulen kuitenkin, että mitä lähemmäksi oma loma
tulee, sitä enemmän alkaa minuakin kesättämään!

Tämä aika kesästä on kuitenkin aivan ihanaa aikaa!
Luonto on kauneimmillaan ja vasta pieni osa
kasveista on kukassa tai vasta nupuillaan. Ehkä kylmällä keväällä
ja alkukesällä on tämän kanssa jotain tekemistä...
Olen ihastellut omanapuiden kukkia,
tuoksutellut syreenien huumaavaa tuoksua ja
ohikulkiessa ihastellut muiden ihmisten pihoja ja puutarhoja.
Aina sitä miettii ja katselee sillä silmällä, että
josko sieltä jotain ideaa löytyisi omaankin pihaan. 


Omasta pihasta puuttuu vielä omanapuu tai kaksi ja syreenitkin on vielä 
kovin pieniä, eikä niihin näy yhtään ainutta kukkaakaan tulevan.
Lumipalloheisikin olisi kerrassaan upea ilmestys myös meidän pihamaalla.
Pitääkin tutustua hivenen paremmin sen saloihin!!! Onneksi tänään maalla 
mummolassa piipahtaessa
sain mitä parhaimmat tuliaiset kotiin tuomiseksi,
oksat lumipalloheisiä sekä oksa
syreeniä! Hento kukkaistuoksu valtaa siis  muuten vähän hyrskyn myrskyn olevan 
kodin ja kyllähän nuo yksittäiset oksat näyttävät oikein kauniilta
tuossa lipaston päällä!


Peltinen tarjotin vilahtelee näemmä yhdessä sun
toisessa kuvassa. Ihastuin siihen tässä keväällä
ohikulkumatkalla Kyyjärven Paletissa täällä!
Onneksi lopulta pitkän pähkäilyn ja pienen kannustuksen jälkeen ostin sen, sillä
 olisi jäänyt kyllä kovasti harmittamaan, jos olisin sen
jättänyt sinne.


Tänä vuonna juhannusta vietetään hyvinkin vaihtelevisti, 
sillä osa ajasta menee töissä.
Onneksi mukaan mahtuu perinteistäkin juhannuksen viettoa
Keuruun maisemissa.
Toivotaan jos ei nyt helteistä juhannusta niin ainakin
poutaa ja lämpötilakin saisi pysytellä plussan puolella!!!


Suloista keskikesän juhlaa sinulle toivotan 
ja kiitän, että olet vieraillut täällä!!!

Hanna


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Huutokaupan tuliaisia!

Syksyisen sateisesta ja tuulisesta Keski-Suomesta kirjoittelen sinulle!
Minulla on juuri nyt harvinaiset neljän päivän vapaat ja niin kuin
yleensä minun vapailla, nytkin sataa vettä ja on hirmu kylmä sää.
Samalla kaavalla meni viimekin kesä, ne harvat 
kauniit ja aurinkoiset kesäsäät sattui juuri silloin, kun itse olin töissä.
Tälläistä aurinkovoimalla toimivaa naisihmistä tällaiset
säät harmittaa keskivertoa enemmän...
Olisi niin kiva puuhastella pihamaalla ja vaikka retkeillä
lähimaastoissa!
Jos nyt jotain hyvää tästä säästä pitää sanoa, niin
tuleepahan ainakin virkattua vauvan lahjapeittoa, jonka
deadline lähestyy uhkaavasti!!!


Sain tässä joku viikko sitten töihin viestin siipalta, joka oli vieraillut
huutokaupassa. Viesti kuului kutakuinkin näin:
"huusin sulle antiikkikaluston"

Tunne oli jäätävä, kun mietin, että minkähänlaiset 
rokokookalut minua kotona odottaakaan.
Olin lähinnä kauhusta kankeana ja mietin jo kuumeisesti, että miten ne
voisi tuunata ;)!

Kotona odotti kuitenkin kaunis vanha kahviastiasto
kuudelle! Mukana kauniit sokerikko, kermakko sekä
isompi kannu!
Olin enemmän kuin helpottunut!!! 


Kupit on kivan kokoiset, vähän suuremmat kuin normaalit pienet 
kahvikupit! Luultavasti alunperin teelle tarkoitetut!
Kun tämän astiaston kattaa pöytään, on tunnelma pakostakin
hiukan juhlavampi ja tarjottavat maistuvat vielä vähän 
paremmalle kuin normaalisti!
Kuopuskin haluaa välillä ilta- tai aamupalan nauttia kultareunaisista
astioista, ihan vaan siksi, että voi!

Auringon pilkahduksia toivoen

Hanna

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Herkkuja raparperista!

Näköjään vuosittain samat teemat toistuvat täällä blogin 
puolella. Olen nimittäin päivälleen vuosi sitten kirjoittanut raparperiherkuista,
joihin voit käydä tutustumassa täällä!
Samalla teemalla jatketaan tänäänkin, vaikka ohjeet
vähän vaihtuvatkin! 

Äidin raparperit kasvavat niin valtoimenaan, että
niistä riittää joka vuosi osinkoja myös meille ja niin kävi
myös tänä vuonna.


Raparperijuomaa oli tehtävä tietenkin! Se on meidän poikien erityistä herkkua
 Ohjeen otin
tällä kertaa täältä! Ohjeesta jätin kuitenkin tähtianiksen pois
ja vanijatangon puuttuessa lisäsin vaniljasokeria muutaman 
teelusikallisen.


Raparperipiirakkaa teki myös mieli ja siitähän tuli
oikein tosi herkkua! Netistä kotilieden sivulta otin ohjeen, mutta sitä vähän 
muuttelin. Tässäpä se muunneltu versio!


Raparperipiirakka

Muruseos:

4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
125 g sulatettua rasvaa

Pohjataikina:

noin 2/3 muruseoksesta
1 dl maustamatonta jogurttia
1 muna

Täyte:

5 dl raparperin paloja
250 g rahkaa
1 dl sokeria
1 muna
2 tl vaniljasokeria

Pinnalle:

1/3 muruseoksesta

Sekoita muruseoksen kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon sulatettu rasva.
Ota erilleen 1/3 seoksesta ja laita sivuun odottamaan.
Lisää isompaan erään jogurtti ja muna ja sekoita tasaiseksi.
Voitele ja korppujauhota pyöreä piirakkavuoka ja levitä
taikina siihen.
Pese, kuori ja palastele raparperit ja levitä ne pohjataikinan päälle.
Sekoita keskenään maitorahka, sokerit ja muna tasaiseksi ja 
levitä raparperin palojen päälle.
Ripottele vielä odottamassa ollut muruseos päällimmäiseksi
ja paista piirakkaa 175 °C noin 45 minuuttia.

Nauti lämpimänä pehmeän jäätelön kera ja ripottele pinnalle 
hento kerros kanelia!


Tämä piirakka oli niin hyvää, että se pääsee takuulla
omaan reseptivihkooni, johon tallennan suosikkejani!

Raparperiä jäi onneksi vielä pakkaseenkin laitettavaksi, joten voi olla, että
tätä samaista piirakkaa saadaan vielä uudelleenkin tänä
kesänä!!!

Maukasta sunnuntaita

Hanna



maanantai 5. kesäkuuta 2017

Pienet teeleipäset

Silloin, kun iltasin tekee mieli jotain hyvin helppoa ja
hyvin nopeaa, eikä kaapistakaan tahdo löytyä oikein
mitään, mistä sellaista taikoisi, on
teeleipäset oiva 
ratkaisu!
Aineet niihin löytyy varmasti joka keittiöstä!
Aivan kuin tyhjästä nyhjäisisi!


Iltapalahetki on meillä harvoin koko perheen yhteinen
ja aina joskus sitä hetkeä vähän juhlitaan!
Katetaan pöytä nätiksi ja kuopus taittelee kaikille
servetit omien taitojensa mukaan.
Sellaisiin hetkiin seuraava resepti sopii paremmin
 kuin hyvin helppoutensa ja nopeutensa vuoksi!


Teeleipäset
9 kpl

2,5 dl kaurahiutaleita
2,5 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
50 g voita
2,5 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sekaan sulatettu voi sekä
maito. Sekoita taikina tasaiseksi ja lusikoi yhdeksän kekoa pellille
leivinpaperin päälle. Taputtele nokareista leipäsiä ja paista 
kuumassa 250 °c uunissa n. 10 minuuttia.
Tarjoile uunituoreina!

Gluteenittomia teeleipäsiä voi tehdä samaisella ohjeella vaihtaen
vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen!

Herkullista maanantaita!

Hanna

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Nurkka

Joskus on pakottava tarve saada muuttaa asioita ympärillään.
Pienikin muutos piristää.
Meillä on olohuoneessa tasan kaksi nurkkausta, joissa voi
huonekalujen paikkaa muuttaa.


Yläkerrasta hain ikivanhan nojatuolin jälleen olohuoneeseen.
Nojatuolin olen aikoinaan pelastanut vanhasta mökistä
ja itse entisöinyt ja verhoillut uudelleen.
Puuosat oli mustat ja kangas myrkynvihreä.
Nyt voisi jälleen maalata puuosat mustaksi...


 Matto sekä tuolinpäällinen ovat äiti virkkaamat. Tuolinpäällinen suojaa 
mukavasti nojatuolin valkoista kangasta, jota ei olekaan ihan helppo puhdistaa.
Valkoinen pärekori kätkee sisäänsä osan langoista ja kangastilkuista.
Tarvitsisin ainakin toisen  saman kokoisen, jotta saisin kaikki
käsityötarvikkeet siististi säilöön.


Ilta-aurinko paistaa ihanasti olo- ja makuuhuoneeseen 
ja luo  ihanan leppoisan tunnelman.
Astiakaappi on niinikään vanha ja on mukavan pieni 
liikuteltavaksi seinustalta toiselle ja kätkee
sisäänsä uuden vanhan kahvikaluston, 
josta kerron joku toinen kerta!

Pojat saivat eilen kelpo todistukset ja on 
täten siirretty seuraavalle luokka-asteelle. Kuopus siirtyy
piiiitkän kesäloman jälkeen viskariksi tutussa päiväkodissa ja 
esikoinen jatkaa opintietään lukion toiselle luokalle.
 Pojat heittivät välittömästi kunnolla lomalle, pakkasivat kassit
ja lähtivät reissuilleen. 
Täällä siis vietellään pienen perheen elämää tyttöjen kanssa.

Luvassa tälle illalle on saunomista ja leffailtaa.

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa sinulle!!!

Hanna

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Plussat ja miinukset

Ensimmäinen tämän perheen jäsen on jo kesälomalainen ja
muut kolme seuraavat perässä heti lauantaina, kunhan
saavat todistukset käteen ja saavat ripustaa reppunsa naulaan
odottamaan syksyä ja seuraavaa luokka-astetta.


Loman ehdottomasti parasta plussaosastoa on vapaus ja aikatauluttomuus.
Kesälle on suunniteltu kaikenlaista mukavaa tekemistä 
ja pieniä reissuja. Leirit kuuluvat olennaisena osana meidän lasten kesiin.
On leiriläistä ja ohjaajaa ja sitten vielä leiriläinen, joka
välillä on isonen ja välillä leiriläinen.

Elämän siirtyminen ulos vähentää tarvetta heilua
sisällä jatkuvasti imurin ja luutun kanssa. Sillä
"poissa silmistä, poissa mielestä"- tyylillä sisälle tullaan vasta
illalla, eikä silloin kukaan jaksa alkaa siivoamaan.


Plussaa on myös mummola- ja mökkireissut, uiminen ja jäätelö, jonka 
kulutuksen määrää en ole vielä koskaan uskaltanut tämän perheen
osalta laskea. Enemmän kallistutaan kaupan edulliseen tarjontaan, mutta joskus
sorrutaan jätskikioskin ylihintaiseen valikoimaan.
Jätskit maistuu ehdottomasti parhaalta satamassa!

Perheen yhteinen pikkuruinen lomareissu, joka tällä kertaa kompromissin
tuloksena suuntautuu pääkaupunkiin, on tietysti kesän kohokohtia.
Olettaen tietysti, että kaikki kuusi osaavat olla sovussa ja sohimatta
toisiaan arkoihin paikkoihin, joilla saa toisen ärsyyntymään ja pahimmassa
tapauksessa koko porukan näkemään punaista ja näin tekemään 
perhelomasta vähemmän mukavan!


Ehkä suurimman miinusmerkin saa tänä kesänä isän ja äidin yhteisen
loman määrä, joka on kokonaista seitsemän päiväää ja se on
puolet vähemmän kuin viime vuonna. 
Odotukset on sen suhteen siis ehkä turhankin korkealla.


Vapauden ja aikatauluttomuuden vaakakupin toisena punnuksena on
"mulla ei oo mitään tekemistä" ja "kenelläkään ei ole mitään rytmiä"
tyyppiset asiat. Lisäksi aikuisten lomafiilistä laskee ainainen ruuan laittaminen 
tai ainakin miettiminen, sillä ainahan näillä on nälkä!
Ja tästä syystä kaupassa joutuu hyppäämään yhtenään.

Kukaan ei mene nukkumaan silloin kuin pitäisi, eikä 
herää ennen kuin päivä on jo pitkällä.
Aikuiset ei saa senkään vertaa kahdenkeskistä aikaa kuin arkena, 
saati jaksa nousta aamulla aikaisin töihin.


Onneksi plusmerkkisiä asioita näyttäisi olevan huomattavasti enemmän
kuin miinusmerkkisia.
Kesä on kaikkineen ihanaa aikaa. Erilaista, vaikka töissä meneekin
suuri osa kesästä ja omaan lomaan on vielä niin pitkä aika, ettei
edes aamukammasta kannata vielä puhua mitään.

Sen ainakin tiedän kokemuksesta, että syksyyn mennessä
jokainen lapsista on kasvanut monta senttiä ja 
kaikki vaatteet on jääneet pieniksi ennen kuin 
koulun portit taas avataan.


Iloitaan alkavasta kesästä ja lasten lomasta. 
Toivotaan lomalaisille tuulen henkäilyä, 
auringon hyväilyä ja yökastetta!
Lämpimiä uimavesiä, mukavia hetkiä ja
paljon ihania muistoja!

Hanna

lauantai 27. toukokuuta 2017

Retkeily kunninaan!!!

Tämä päivämäärä laitettiin kalenteriin jo aikaisin keväällä ja
merkittiin vapaaksi, jotta päästään ystäväperheen kanssa
retkeilemään.
Suunnitelmat tuppaa usein lapsiperheiden kohdalla muuttumaan ja niinpä tämän
päivän retkelle lähdettiin ilman ystäväperhettä ja 
kohdekin vaihtui ensin Ruoveden Helvetinkolusta 
Laukaan Hyyppäänvuoreen ja siitä vielä Leivonmäen kansallispuistoon.

    

Reppuihin pakattiin kunnon eväät ja reitiksi valittiin sellainen, josta
koko perhe selviytyisi. Harjunkierros on 4,5 km pitkä reitti, joka on luokiteltu
keskivaikeaksi. Mitta reitille oli juuri sopiva eikä maasto ollut lainkaan 
liian vaativa edes kiipeilyyn ja metsässä liikkumaan tottuneelle 4-vuotiaalle
kuopuksellekaan. Loppumatkasta tosin oli kiva hypätä isompien reppuselkään tai
harteille, kun evästauon jälkeen alkoi jo jäsenissä painaa ja 
vähän viluttaakin.

     

Retkipäivä sattui olemaan myös koiramme synttäripäivä.
Maastossa koira oli kuin kotonaan, vaikka
joutuikin olemaan narun jatkona koko retken ajan, johtuen 
suhtautumisesta toisiin koiriin sekä tietysti siitä, että
koirat pitää olla kytkettynä alueella. Tätä sääntöä ei kyllä aivan kaikki noudattaneet
ja jouduin muutamia koiranomistajia varoittamaan meidän kummallisesta koirasta,
joka ei muista kaltaisistaan piittaa.

      

Saatiin nauttia poutaisesta säästä patikoinnin ajan ja vasta, kun
kotimatkaa oli ajettu muutama minuutti, alkoi vettä pisaroimaan tuulilasiin.
Loppupäivä sujuikin kotosalla sisätiloissa kurjan sään takia.
Onneksi lähdettiin jo aamupäivästä liikkeelle.


Ajomatka Jyväskylästä Leivonmäen kansallispuistoon oli juuri sopivan
mittainen. Tullessa tutkailin jo lähiseudun muutakin luontopolkutarjontaa ja
yllätyin positiivisesti, reittejähän on olemassa melkoinen määrä!!! 
Luulenpa, että tänä kesänä pakataan eväät reppuun toistekin ja
kierretään lähiseudun luontopolut. 
Ja ehkä sinne Ruoveden jylhiin maisemiin mennään ystäväperheen kanssa 
vielä joku kerta!


Koko perheenä oli mukava olla retkeilemässä ja erittäin kiva
oli, kun perheen nuorisokin lähti mukaan ilman 
minkäänlaisia vastaväitteitä!
Mikäs tämän parempaa yhteistä aikaa olisikaan?
Aikaa yhdessä, ilman puhelimia, pelejä ja muita häiriötekijöitä!
Raitista ilmaa ja liikkumista!
Ruokailu edullista, helppoa ja kaikille maistuvaa omien eväiden vuoksi!
Kaikilla oli mukava päivä eikä siihen tarvittu edes paksua lompakkoa!!!

Hanna


lauantai 20. toukokuuta 2017

Ravintolapäivän ilta

Meillä on täällä eriskummallisen rauhallista ja hiljaista. Lapset ovat 
viikonloppueissuillansa ja me kaksin täällä kotosalla. Vaikka
itse olenkin koko viikonlopun töissä ja siipallakin huomenna työpäivä, niin
meille jäi silti ihan kivasti kahdenkeskistä aikaa.


Tänään on vietetty ravintolapäivää ympäri Suomea ja kuka tahansa on voinut
perustaa ravintolan täksi päiväksi. Työkaverini Anna avasi miehensä kanssa ravintolan
omaan tunnelmalliseen pihaansa ja me päätettiin mennä sinne treffeille työpäiväni
jälkeen. Oikein onnistunut ravintolavalinta olikin!
Kauniilla ja tunnelmallisella
patiolla nautittiin erittäin herkulliset nyhtöpossuhampparit kaikilla mahdollisilla
lisukkeilla ilta-auringon helliessä hipiää!


Leppoisa iltakävely Jyväsjärven kauniissa maisemissa ennen kotiin paluuta
kruunasi  kivan illan. Muutaman lämpimän ja aurinkoisen päivän jälkeen
puut ovat alkaneet pikkuhiljaa vihertää  meidänkin leveysasteilla ja koivuissa
on nyt bongattu ensimmäiset pikkuruiset hiirenkorvat.
Omalla pihalla jälkkärijätskit maistui hyvältä
lintujen livertäessä ympärillä!


Kiitos mummille ja vaarille lasten hoidosta!!!
Mikä sen parempaa kuin saada aina silloin tällöin
viettää aikaa kaksin ja tietää, että lapset on 
niin hyvässä hoidossa, ettei ikävä ennätä
yllättää!

Hanna

tiistai 16. toukokuuta 2017

Oikealla retkellä

Aamuisen kauppa- ja puutarhamyymäläreissun päätteeksi
ajoimme läheisen rannan ohitse ja 
kuopus oli ehdottomasti sitä mieltä, että tänään olisi oiva
päivä lähteä rantaan retkelle. 
Oikealle retkelle!


Neljävuotiaat ovat huipputyyppejä!
Hyviä ideoita sen ikäisiltä putkahtelee tuon tuosta ja
ne ovat lähes poikkeuksetta toteutuskelpoisia!
Niin oli tämäkin retki-idea.


Neidin mukaan lähdettiin siis oikealle retkelle, jonne 
mukaan piti ottaa niin eväskori, eväät kuin
piknikvilttikin! 
Eipä auttanut muu kuin lähteä varastoon penkomaan
tykötarpeita.
Lisäksi oikealle retkelle kuuluu kuulemma ottaa mukaan 
oikeat astiat, kertakäyttöastiat ei tule
kysymykseen!


Itselleni keitin kahvin termariin ja tytölle lantrattiin
mehua pulloon.
Sämpylät ja viinirypäleet vielä eväsrasiaan ja 
matka rantaan voi alkaa.


Laiturin nokkaan levitettiin viltti ja eväät ja 
mikäs siinä oli istuessa auringon 
paistaessa ja lintujen laulaessa.
Sorsaparvi seurasi meidän evästelyä ja olipa
kauempana joutsenpariskuntakin pesänrakennuspuuhissa.


Onneksi muistettiin ottaa kotoa mukaan kuiva leivänkannikka,
sillä onhan se retken kohokohta, kun saa syöttää melko 
rohkeille sorsille vähän leivänmurusia!


Hanna

perjantai 12. toukokuuta 2017

Tekeillä vauvan peitto pajuneliöistä

Virkkuukoukku on saanut levätä monta kuukautta, koska
kutominen oli tässä talvella paljon kivempaa.
Nyt yhtäkkiä silmän räpäyksessä innostuinkin taas virkkaamisesta!

Vanha tuttu malli, pajuneliö inspiroi minua yhtä paljon
kuin veljeni perheeseen syntynyt poikavauva ja
päätin tilata langat pieneen pinnasängyn päiväpeittoon.


Yhden samantyylisen päiväpeiton olen virkannut
kuopuksellemme jo aiemmin, sen näet täältä, klik!
Pajuneliön malli on niin kaunis, että
halusin tehdä vauvan peiton samalla mallilla.


Tällä kertaa minulla on deadline työn kanssa, toisin kuin
ensimmäisen kanssa, joten täytyy laittaa koukku
viuhumaan.
Yllättävän nopeasti valmista syntyykin ja malli on sen verran helppo, 
että sen virkkaaminen sujuu telkkaria katsellessa.
Lankojakin on pääteltävänä vähemmän,  kun
peitosta tulee kaksivärinen aiemman kolmivärisen sijaan.
Minä kun tunnetusti inhoan lankojen päättelyä.
Virkkaaminen on onneksi kuitenkin rentouttavaa
ja mukavaa puuhaa, joten se lankojen päättely on vain pieni paha!


Näin äitienpäiväviikonlopun kynnyksellä 
haluan toivottaa oikein ihanaa ja rakkauden täyteistä
äitienpäivää ihan jokaiselle äidille!

Hanna

maanantai 8. toukokuuta 2017

Onko se geeneissä???

Blogissa on ollut Mallorcan loman mittainen tauko ja
se on tehnyt ainakin minulle oikein hyvää. Sekä tauko, että
Mallorca!
Ajoittain tuntuu, että paljon toistelen itsenäni kirjoituksissani, 
enkä väitä etteikö sitä enää tapahtuisi. On vaan välillä ihan tervettäkin
pitää paussia!


Matkageeni, se mistä nimeltämainitsematon matkatoimistokin
mainoksessaan kertoo, on aivan takuulla minulla.
Siippakin sen jo tietää, että tietyn välein alan vierailla aina vaan 
enenevissä määrin netin ihmeellisessä maailmassa
tutkien mahdollisuuksia -> mihin ja milloin...
Kaukokaipuu on geeneissä!!!


Eilen saavuttiin esikoisen kanssa ihanalta, viikon kestäneeltä
reissulta, joka tällä kertaa vähän kuin 
pakon sanelemana ajankohdan ja budjetin takia
suuntautui Mallorcan Palma Novalle!


Eikä tuo "pakon sanelema" harmita kyllä yhtään!
Vaikka meillä olikin alkuun ajatuksissa toinen kohde, oltiin
tähän enemmän kuin tyytyväisiä! Voiko kauniimpaa paikkaa ollakaan?
Ja tiedän, olen sanonut nuo sanat ennenkin ja sanon ne varmasti 
vielä monen monta kertaa vastakin.


Sitä vain ihmettelee, kuinka maailmassa voikaan
olla niin kauniita paikkoja!!! Enkä ole edes kovin paljoa
vielä nähnytkään!
Auringon ihana ja lämmin valo ja niin kirkkaan turkoosina
kimmeltävä meri on jotain niin kaunista, että
sydämessä asti läikähtää.
Kuvattua niitä kyllä saa, mutta kuvaankaan ei voi vangita
paikan kauneutta, jonka aina yrittää sisälleen tallettaa!
Aaltojen rauhoittavat äänet, tuoksut, vieraan kielen kaunis sointi 
ja uuteen paikkaan tutustuminen, niitä ei voi tallettaa kuin muistoihinsa!


Matkaseurana minulla oli ihanaakin ihanampi esikoinen, jonka kanssa
lähtisin matkaan milloin vain uudestaan!
Kiitollisena sai seurata, kuinka upea ihminen tyttärestä
onkaan kasvanut! 
Melkein jo aikuinen, mutta silti meidän lapsi!

Kauniita maisemia, pitkiä kävelyretkiä,
hyvää ruokaa, hyviä kirjoja, lepoa, unta, leppoisaa oloa
ja tietysti sitä aurinkoa, sitä meidän matka oli!


Muu perhe pärjäsi miehekkäästi isin kanssa
kotosalla oikein mallikkaasti, eikä reissun aikana tarvinnut lainkaan 
miettiä, kuinka täällä pärjättiin! 


Kotiin palattua onkin ollut energiaa vaikka millä mitalla.
Loma on siis tehnyt tehtävänsä ja taas jaksaa!


Hanna

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Taimien kulta-aika

Keväällä eletään vuodenaikojen ihmeellisintä aikaa!
Lumien sulaessa maa paljastuu ja ilmojen lämmetessä maasta alkaa
nousemaan yhtä jos toista!
Eletään uuden alun aikaa.


 Kuinka mukava onkaan kulkea omassa pihassa ja tarkastella
päivä päivältä tapahtuvia muutoksia kasveissa ja
kuinka kuivuneen näköisistä risuista pilkistää uutta
ja vihertävää!

      

Tänään huomasin ensimmäiset silmut alppikärhöissä, jotka
viime kesänä istutin työkaverin vinkistä kiipeämään köynnöskaareen.
 Vielä viime viikolla
mietin, että pitääköhän niitä leikata näin keväällä. Onneksi en
leikannut!!! Ja nyt voi todeta, että aina oppii jotain uutta!


Keittiön ikkunalla taimet sen kun vahvistuvat!
Talvella kylvämäni siemet on itäneet kiitettävästi ja
koulimisen ja silmimisen jälkeenkin niistä on suurin osa vielä hengissä!


Ahkerta ahkeraliisat ovat tehneet ahkerasti nuppuja,
 joiden kasvamista seuraan 
herkeämättä. Luulenpa, että ihan muutaman päivän sisällä
ensimmäiset nuput aukeavat!


Ahkeraliisat, valkoiset ja pinkit sekä valkoiset petuniat on kokeilussa
ensimmäistä kertaa. Kesäkukat on siis tällä kertaa
omasta takaa siemenestä asti itse kasvatettu, eikä puutarhamyymälään
tarvitsisi välttämättä mennä lainkaan, jos pystyy olemaan sieltä
pois.


Keittiön ikkunalle jäi vain salusiini, kun kappa sai lähtöpassit,
jotta riippuvalla ikkunalaudalla olevat taimet saavat tarpeeksi valoa!
Ikkunalauta onkin ollut poissa käytöstä melko pitkän ajan, mutta
nyt se tuli tarpeeseen, sillä kaikki taimet ei millään mahtuneet muuten
valoisalle ikkunalle.


Kovasti yritän saada talvella ostamani pelargoniatkin
vielä kukkimaan uudelleen. Lehtiä se kyllä kasvattaa, mutta
kukintoja antaa odottaa. Ei auta, vaikka lepertelen sillä päivittäin niin, 
että kanssaeläjät katsovat minua hiukan kieroon. 
Olisiko sinulle vinkkiä, kuinka saan ne uudelleen kukkimaan?


Iloitsen jokaisesta kasvavasta taimesta ja kehittyvistä
viherpeukalon taidoista! Vielä on paljon paljon
opittavaa, mutta tästä on hyvä jatkaa!

Hanna