.

.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Pyykkietikka

Jos pitäisi valita yksi kotityösuosikki, olisi se kohdallani ehdottomasti 
pyykkääminen; peseminen, 
kuivumaan ripustaminen sekä puhtaan pyykin kääriminen
kaappiin! 
Minulla on muotoutunut omat pyykkäysrutiinit jo kauan sitten ja
ne ovat toimivia edelleenkin. Näinkin suuressa perheessä pyykkiä tulee
melkoisia määriä viikoittain ja pyykkikone onkin ahkerassa käytössä.
Usko tai älä, mutta pyykin ripustaminen narulle kuivumaan on melko tarkkaa
puuhaa, sillä ne pitää asetella sinne juuri tietyllä tavalla, jotta
sitä pyykkiä mahtuu kuivumaan mahdollisimman paljon kerralla.
Toisinaan joudun hivenen hillitsemään itseäni, jos joku muu perheestä
on ripustanut pyykit kuivumaan narulle, hyvää hyvyyttään ja omalla tavallaan...
Nykyisin osaan jo melko hyvin nieleskellä omat kommenttini ja vain
vaivihkaa siirrellä vaatteita niin, että narulle mahtuu lisää vaatetta kuivumaan.


Puhtaan pyykin tuoksu on käsittämättömän ihana!
Minusta puhtaassa pyykissä tuoksuu onni ja kodikkuus!
Kaikkein parhaimmalle tuoksuu tietysti ulkona kuivattu pyykki, mutta
näin siitepölyallergisten klaanissa ulkona kuivaus
onnistuu vain harvoin. Omistan myös kuivausrummun, mutta
siitäkin huolimatta meillä on lähes aina pyykkiä narulla kuivumassa ja
rummussa kuivaan lähinnä lakanat, pyyhkeet ja satunnaisia käyttövaatteita.


Käydessäni tässä joku aika sitten Muuramen Annivalissa hankin 
sieltä itselleni kauan haaveissa olleen pyykkietikan!
Pieni pyykkäri minussa halusi päästä kokeilemaan ihan itse, 
kuinka paljon kehuttu pyykkietikka toimii!


Pyykkietikan ominaisuuksista voit faktat lukea täältä, klik! Ja 
voin kyllä hyvällä omallatunnolla ne allekirjoittaa!
Itselläni on juurikin tuota Cotton-puuvillankukan tuoksuista 
pyykkietikkaa ja sen tuoksu on juuri niin hyvä, kun vain voi kuvitella.
Pyykkietikkaa annostelen vain sen kaksi korkillista koneelliseen ja se 
on mielestäni riittävä määrä, jotta tuoksu on maltillisen sopiva!
Etikka on myös hyvin riittoisaa juuri annostelun vuoksi ja pyykistä tulee
pehmoista ja raikasta!


Taidanpa tästä lähteä laittamaan loman kunniaksi
pyykkiä koneeseen!


Hanna


tiistai 3. lokakuuta 2017

Villasukat vilpoista vastaan!

Harmaata ja niin märkää on tänään ollut
koko päivän. Aamulla bussipysäkille kävellessä tuulikin niin, 
että oli tukka lähteä päästä! 
Onneksi on kuitenkin suht siisti sisätyö, eikä tarvitse
ulkona viettää koko päivää. Vaikka toisaalta pikkuinen
kävely raittiissa ilmassa aamulla ennen töitä tekeekin ihan hyvää. 
Heijastimet on ollut pakko kaivaa esiin jo muutama viikko sitten, sillä
aamut ja illat on jo niin pimeitä, että jos aikoo näkyä, on 
heijastin hyvä henkivakuutus!


Syksyn tullen villasukat on myös pakko kaivaa esiin.
Kaipasin itselleni erittäin lyhytvartisia sukkia, joita
voisin käyttää öisin ja jotka on helppo potkaista unissaan pois jalasta, 
jos sattuu tulemaan liian lämmin. Kaivelin jämälankavarastoani ja 
löysin sieltä riittävästi Dropsin Merino Extrafineä, jota jäi yli


Lanka tuntuu aivan käsittämättömän ihanalta paljaalle jalalle.
Lanka on 100% villaa, mutta se ei kutita lainkaan eikä ole
liian lämmin.


Kuvailin sukkia tuossa "meidän" metsässä silloin,
kun aurinko vielä paistoi ja ilma oli sumuinen.
 En vaan voi vastustaa noita sammalmättäitä.
Niin pehmeitä ja satumaisilta ne näyttävät.

Olen pitänyt periaatteena, etten aloita toista käsityötä niin kauan kuin
edellinen on kesken. Tässä tein kyllä poikkeuksen näiden sukkien kanssa.
Sukat kun oli melkein pakko saada nopsasti valmiiksi, eikä niissä mennytkään
kuin muutama hassu ilta.
Harmaa pitkä neuletakki on edelleen sen verran kesken, että
hihat odottavat kiinnittämistä itse takkiin. Se ei nyt vaan yhtään
inspiroi, joten hihat on aina vaan irrallaan... Pakko tässä on ottaa itseään
niskasta kiinni ja vaan tehdä neuletakki loppuun, jotta voi aloittaa taas uutta työtä!

Pitäkäähän varpaat lämpiminä!!!

Hanna



sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Omenapiirakka kaurapaistostwistillä, gluteenittomana tietenkin!

Sunnuntain kunniaksi halusin tehdä perheelle jälkiruokaa
lounaalle. Mummilta saatuja omenoita on vielä jäljellä, joten niistä
halusin tehdä jotain, mitä en aiemmin ole tehnyt. 

Näin omenoiden aikaan uudet piirakkareseptit on kovassa
huudossa. Perinteinen kauraomenapaistos on meidän perheen ehdoton suosikki, mutta
nyt löysin netin viidakosta ohjeiden joukosta erittäin
hyvän vastineen sille. Vähän kuin vanhanajan omenapiirakka tuunattuna
kauratwistillä!


Alkuperäisessä ohjeessa  luvattiin, että piirakka on lähes täydellistä, enkä
voi kyllä väittää vastaan. Muutin ohjeen gluteenittomaksi ja 
puolitin ohjeen sekä tein hiukan suuremman annoksen kauramurua, koska se
juuri on meidän perheen suosikkia!
Jos teet tätä piirakkaa keliaakikolle, huomioi, että kaura sopii
hänelle ja että se on puhdasta kauraa!


Ohje on sopiva pyöreään piirakkavuokaan.
Ohje toimii aivan hyvin myös vehnäjauhoilla tehtynä!


Omenapiirakkaa kaurapaistostwistillä!

Pohja:
2 munaa
1,5 dl sokeria
75g sulaa voita tai margariinia
2,5 gluteenitonta jauhoseosta (sunnuntai)
1 dl maitoa
1,5 tl leivinjauhetta

Päälle:
75g sulaa voita tai margariinia
2 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
vaniljasokeria
 kanelia
 omenoita ohuina lohkoina

Vaahdota munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää voisula, keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä maito.
Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun piirakkavuokaan.
Asettele viipaloidut omenat piirakan päälle ja ripottele päälle 
reilusti kanelia.
Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja levittele seos 
omenoiden päälle. Paista 200°C n. 25 minuuttia.
Tarjoile vaniljavaahdon kera!


Tämä ohje jää varmasti itselle suosikkien listalle ja uskoisin, että
täytteeseen sopisi aivan hyvin myös puolukka, karpalo ja miksei myös raparperi!


Leipomisen iloa!

Hanna


perjantai 29. syyskuuta 2017

Äidin (puolikas) vapaapäivä

Kaikki äiti-ihmiset tietää, miten mukavalta tuntuu viettää joskus
ihan omaa aikaa. 
Minulla oli tänään ihan omaa aikaa muutaman tunnin verran. Ja käytin sen niihin
asioihin joista tykkään erityisen paljon, siis pyykkäämisen, siivoamisen ja leipomisen lisäksi.

Viltin mutkassa hetki lehteä lukien ja omalta
listalta musiikkia kuunnellen.


Juoda kahvin sijaan välillä kuppi kuumaa teetä ja samalla tutkia uusinta Klompelompen
kirjaa ja miettien, mitä sitä ensimmäisenä tekisi.


Ja melko hyviä ehdokkaita sieltä löytyikin! Vielä olen kuitenkin kahden vaiheilla
aloitanko tästä tytön neuleesta vai aikuisen samanlaisesta...


Pääsin tänään myös piiitkästä aikaa käymään
Annivalin myymälässä tuossa ihan kymmenen minuutin
matkan päässä. Edellisestä kerrasta onkin ihan liian kauan aikaa.

Annivaliin menin ihan vain ja ainoastaan
pyykkietikan takia. Muutaman koneelliseen ehdin sitä jo
käyttää ja kokemuksista kerron tuonnempana!


Mutta ihan uutta minulle Annivalissa oli Nicolas_Vahen houkuttelevan
näköiset jutut! 


Ihanan tyylikkäät mausteet, öljyt, hillot ja pastat sai jo ajattelemaan
omien kaappien täydennyksen lisäksi myös joulupaketteja!


Näitä purkkeja ja pulloja ei kyllä tarvitsisi piilottaa kaappiin tai laatikkoon!


Makean nälkäänkin oli tarjoilla houkuttelevan näköisiä
herkkuja! 


Kivan päivän päätteeksi on kiva
kömpiä puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan!

Leppoisaa viikonloppua sinulle!

Hanna

tiistai 26. syyskuuta 2017

5-vuotiaalle!

Viisi vuotta on pitkä ihmisen elämässä ja erityisen paljon siihen mahtuu
kaikenlaista, etenkin jos aikaa ajattelee vauvan syntymästä
eteenpäin.
Meidän kuopus täytti tänään viisi ja edelleen ihmettelen vain tätä
ajan kulumista.
Pikkulapsi vaihe on viimeistään tässä vaiheessa onnellisesti ohitettu ja meiltä löytyy
erittäin toimelias, näppärä, touhukas, iloinen ja 
tahtovainenkin neiti.


Sankaria on juhlittu nyt kahteen otteeseen. Ensin isosiskon kanssa yhteisiä
juhlia vietettiin sukulaisten kesken ja toiset juhlat vietettiin 
eilen, kun sankari sai kutsua omia kavereitaan
synttäreille.


Itse en ihan loppuun asti ajatellut juhlien ajankohtaa, kun edeltävästi minulla
oli kaksi iltavuoroa ja vielä juhlia ennen aamuvuoro. Toisaalta eilinen oli ainut ilta
hetkeen, kun oltiin molemmat kotona, eikä mitään muuta ohjelmaa jo
ollut varattuna.
Valmistelut siis olivat täysin minimissä ja kaiken mahdollisen
tein etukäteen. Kaikessa hötäkässä leipomani minucupcaket unohtui jääkaappiin 
ja muistin nostaa ne pöytään vasta, kun oli aikuisten vuoro
käydä juhlapöytään.
Kuvatkin jäi vähän ankeiksi, kun keskityin niin itse juhliin, 
mutta eikös se olekin itse tarkoitus!!


Ruusukakun tein juhlapöytää koristamaan. Vaalean kakkupohjan täytteenä
oli mansikkarahka ja pursotukset onnistui ihan kivasti kermarahkavaahdolla,
jonka makeutin tomusokerilla.

Yllättävän suosittuja lasten kesken oli myös marenkitikkarit.
Nämäkin tein hyvissä ajoin ennen juhlia ja hyvänä säilyivät tiiviissä
rasiassa huoneen lämmössä juhliin saakka.
Kinkkurullia, muutamaa sorttia keksejä sekä sipsiä oli muuten
juhlapöytään katettu. 


Meillä oli oikein kivat juhlat ja sankari oli
hyvin onnellinen niin vieraistaan kuin lahjoistaankin.
Tänään onkin kasattu äidiltä ja isiltä paljon toivottua Lego Friends Heartlaken kesäuima-allasta
niin, että äidillä on lonkat lähes sijoiltaan muutaman tunnin lattialla kyyristelyn jälkeen.
Mutta mitäpä äiti ei tekisi lastensa eteen ja paras kiitos oli
erittäin kiitollinen ja onnellinen lapsi!


Hanna

tiistai 19. syyskuuta 2017

Syysillan kuulumisia

Illat pimenevät nykyisin ihan liian aikaisin ja aamuvuoroon lähtiessäkin
on vielä melkosen hämärää, joten heijastimet on kaivettu kesäkätköistä käyttöön!
Toisaalta syysillat on kivoja, kun voi kaivautua kodin suojiin, mutta
toisaalta aina vain enenevä pimeys ei oikein houkuta.


Lisäksi olen perheen ensimmäisenä ja vielä ja toivottavasti ainoana
saanut jostain kummasta itselleni kaamean syysflunssan.
Ääni on ollut jo useamman päivän kadoksissa ja melkoinen
yskäkin on ollut kiusana, mutta onneksi nyt näyttää siltä, että
tauti alkaa pikkuhiljaa väistyä.


Hyvä lääke pimeyden ja flunssan voittamiseksi on kaura-omenapaistos!
Vanhanajan vaniljakastikkeen kera yhdistelmä on voittamaton!
Omenan ja kanelin tuoksu leijailee houkuttelevasti ja mikäs siinä on viettää hämyistä 
koti-iltaa paistoksella herkutellen! Omenoita täytynee hankkia 
enemmänkin, jotta voi keitellä syksyn makuja talteen talven varalle.


Vaikka viikko on vasta tiistaissa, on minulla työpäiviä takana jo 4 ja 
melkoisen hektisiä ovat päivät olleet. 
Huomisen jälkeen onkin onneksi pari vapaata!

Lastenvahti
Leffa
Seura
Illallinen
= Treffit!

Siinäpä hyvä aloitus muutamalle vapaapäivälle, etenkin kun
viime päivinä on meidän molempien työt mennyt niin ristiin, ettei olla paljon 
edes nähty. Aina välillä on hyvä pyytää lastenhoitaja, lähteä pois kotoa
 ja viettää aikaa ihan vaan kaksin, jotta pääsee
taas ajantasalle puolisostaan. Arjen keskellä kun monesti
muut asiat kirii ohi meidän kahden yhteisen ajan. 
Muutama tunti yhteistä aikaa tekee ihmeitä ja taas muistaa hetken
kenen kanssa sitä oikein onkaan naimisissa ♡!
Huomisiltaa siis täällä odotellaan!!!


Nyt lähden tästä hauduttelemaan teetä ja parantelemaan
 vielä himppusen käheää ääntä ja toivottelen sinulle mukavaa tiistai-iltaa!

Hanna

tiistai 12. syyskuuta 2017

Synttäriherkkuja

Näin syksyllä meillä juhlitaan molempien tyttöjen synttäreitä, kuukauden välein.
Viikonloppuna meillä pidettiin pienimuotoisia yhteissynttärijuhlia
lähimpien kesken.


Tykkään kovasti järkätä juhlia ja miettiä ja etsiä uusia kakkureseptejä
juhlia varten. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy toinen toistaan kivempia
ohjeita ja kuvahaulla löytyy yleensä ne parhaimmat ehdokkaat kokeiluun. Tällä kertaa kokeiluun pääsi valkosuklaa-puolukkakakku sekä
Cookies 'n' cream-brownie!
Ohjeita olen jälleen muokannut meille sopiviksi!


Parhaimmat reseptit päätyvät tietysti aina tänne blogin puolelle muiden iloksi
sekä itselle muistiin! Valkosuklaa-puolukkakakun ohjetta oli jo instan puolella useampikin
vailla. 
 Alkuperäinen ohje löytyi Lily.fi sivulta


Valkosuklaa-puolukkakakku

200g Coppenrath Cooky-täytekeksejä (gluteeniton)
75 g sulaa rasvaa

200g valkosuklaata
4 dl flora vispiä
500g maitorahkaa
1 dl sokeria
3 rkl Lemon curdia
5 liivatelehteä
1,5 dl puolukoita

Murksaa keksit tehosekoittimissa hienoksi ja sekoita siihen sulatettu rasva.
Painele seos irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperin päälle.

Sulata suklaa vesihauteessa. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Paseeraa puolukat siivilän läpi ja jätä odottamaan.
Vaahdota kerma ja lisää siihen maitorahka, sokeri ja lemon curd.
Lisää seokseen valkosuklaa ja sekoita hyvin. 
Kuumenna tilkka vettä kattilassa, purista liivatelehdistä ylimääräinen
vesi pois ja liota liivatteet kuumaan veteen.
Lisää liemi ohuena nauhana kermaseokseen kokoajan 
sekoittaen. 
Kaada seoksesta 2/3 osaa keksipohjan päälle ja sekoita loppuosaan
puolukka. Kaada punertava seos varovasti vuokaan valkoisen seoksen päälle.
Anna kakun hyytyä yön yli jääkaapissa.

Nuo Coppenrath Cooky-täytekeksit on testattu parhaimmiksi gluteenittomiksi kekseiksi
juustokakkujen pohjaksi meidän keittiössä! Pohjasta ei tule liian murenevaa, kuten
monien muiden gluteenittomien keksien kohdalla usein käy.

Valkosuklaa-puolukkakakku sai oikein hyvän vastaanoton sekä vierailta että
kotiväeltä! Ihanan suklainen, sitruunainen ja samalla oikein raikas!

Tuhtiakin tuhtimmat Cookies 'n' cream-brownie oli juuri niin suklaista kuin kuvistakin
voi aavistaa.
Leikkaisinkin siitä tosi pieniä palasia tarjolle ja ne olivat juuri sopivia.
Ei niitä yhtä enempää olisi kerrallaan voinut syödäkään.
Nämä tein myös gluteenittomana samoista täytekekseistä kuin edellisessä ohjeessa.
Tämä alkuperäinen ohje on makeaa.fi sivuilta


Cookies 'n' cream-Brownie

pohja:
100 g tummaa suklaata
100g voita
2 munaa
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
gluteenittomia  täytekeksejä (Coppenrath Cooky)

täyte:
250 g mascarpone-juustoa
3 dl flora vispiä
1 rkl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
gluteenittomia täytekeksejä

pinnalle:
sulatettua suklaata

Sulata voi ja suklaa. Vaahdota munat ja sokeri keskenään. Lisää joukkoon voi-suklaaseos. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon. Vuoraa 20 x 30 kokoinen vuoka leivinpaperilla ja kaada
taikina vuokaan. Murra keksejä taikinan päälle. Paista175°C 25-30 minuuttia. Anna pohjan jäätyä kunnolla.

Vaahdota täytteen kerma ja lisää siihen mascarponejuusto ja sokerit.
Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle ja murenna keksejä pinnalle. Sulata 
suklaa ja viimeistele brownie suklaaraidoilla. 
Paloittele terävällä veitsellä, jota olet kastanut kuumaan veteen, näin saat kauniita 
paljoa tarjolle!

Kakku on juuri niin makea kun olettaa saattaa, mutta voin luvata, että se 
tyydyttää pahimmankin makeannälän!

Elämä on melkein yhtä juhlaa, kun viikonloppuna vietettään parhaimman appiukon
synttäreitä ja sitten olisi vielä yhdet 5-vuotisjuhlat kavereille tämän kuun puolella.

Hanna



perjantai 1. syyskuuta 2017

Puikot ja lanka

Miten rauhoittavaa onkaan istahtaa edes pieneksi hetkeksi
sohvan nurkkaan ja ottaa puikot ja lanka käsiin ja
alkaa kutomaan.
Sitä mukaa kun silmukat kiitävät puikoilla ajatukset usein järjestyvät omiin
lokeroihinsa.
Voi myös käydä niinkin, ettei kutoessa tarvitse edes ajatella mitään, vaikka muutoin
olisikin pää täynnä sinne tänne risteileviä ja sinkoilevia
ajatuksia.


Tällä kertaa koivupuikoilla on paksua harmaata alpakka-lankaa, josta
on tulossa pitkä ja lämmin neuletakki joko tyttärelle tai
parhaassa tapauksessa itselle.
Harmaita, lämpöisiä ja pitkiä neuletakkeja kun ei voi koskaan olla 
liikaa!!!
Mikä sen ihanampaa onkaan kuin vetää lämmin neule päälle
kylminä syysiltoina. 


Neuletta teen Kalastajan vaimon neuletakin ohjetta mukaellen vaikkakin 
itselläni on "hivenen" edullisempi lanka kyseessä. 
Saapa nähdä minkälaisen takin saan aikaan.


Tuskin maltan odottaa, että saan tämän valmiiksi!


Säälittää jättää näin houkutteleva työ kotiin ja suunnata
yöksi töihin...

Rattoisaa viikonloppua sinulle!

Hanna

tiistai 29. elokuuta 2017

Juhlahumua

Kun sain syliini ensi kertaa pienen mustatukkaisen tyttövauvan,
tunsin rakkautta ensi silmäyksellä. Olin epävarma nuori äiti, mutta samalla
myös äärimmäisen varma. Äidin vaistot on ihmeellisintä naisen elämässä.


Tuosta päivästä tuli eilen kuluneeksi 17 vuotta. Esikoisemme on opettanut meille
vanhemmille äärimmäisen paljon, ehkä enemmän kuin
me hänelle. Hän on raivannut tien myös nuoremmille
sisaruksille. 

Edelleen ihmettelen, kuinka aika on mennyt silmänräpäyksessä
ja kuinka tuosta pikkuriikkisestä vauvasta on
kasvanut niin hieno naisen alku!


Hämmennystä lisää myös se, että eilen 
saapui hänen vanhojentanssipuku! Kuinka kaunis hän onkaan ja 
kuinka upealta puku näytti hänen päällään.

Pienen vauvan äitinä silloin 17 vuotta sitten, en uskonut, kun minua
kehotettiin nauttimaan joka hetkestä pienen lapsen elämässä.
Silloin se tuntui vähän hassulta ja hölmöltäkin, kaiken valvomisen ja muun
vauva-arjen keskellä, mutta niin ohikiitäviä ne hetket ovat olleet.
Kovin viisaita olivat ne naiset, jotka noita ohjeita antoivat.


Niin kiitollinen olen esikoisestamme. 
Tuosta vastuuntuntoisesta, rehellisestä, avoimesta, lahjakkaasta ja niin 
rakkaasta tyttärestä!
En olisi voinut parempaa tytärtä edes toivoa!


Tänään meillä on ollut talo täynnä nuoria naisia ja he ovat juhlineet
esikoisemme yllätyssynttäreitä. Tein juhlaa varten aivan 
ihanan herkullisen ja uuden tuttavuuden, mustaherukka-suklaamoussekakun.
Raikas mustaherukka ja tumma suklaa ovat täydellinen
yhdistelmä ja ohjeen siihen löysin täältä! Pienesti ohjetta kyllä muutin ja
tein kakun myös gluteenittomana.
Tätä pitää tehdä kyllä vielä uudelleenkin!

Onnea vielä rakkaalle esikoiselle!

äiti

torstai 24. elokuuta 2017

Virkattu vauvanpeitto retroväreissä

Ystäväni saa vauvan ihan näinä viikkoina
ja hän pyysi jo alkukesästä minua tekemään pienelle
peiton. Toiveena oli virkattu peitto retroväreillä.
Sain onneksi kuvaa toiveväreistä sekä kannustavat sanat:
Etsi sisäinen hippisi ja anna palaa...


Ihan ominta ei nuo retrovärit ole, joten hivenen jouduin apuja 
pyytelemään perheen värisilmiltä, siipalta ja esikoiselta!
Väreiksi valikoitui lopulta 
ruskea, oranssi, turkoosi ja valkoinen ja palat tein
vanhalla tutulla pajuneliön ohjeella.
Lankana käytin jälleen mielestäni niin hyvin vauvoille sopivaa,
lämmintä ja pehmeää Blend Bambooa.
Paloja peitossa on 7 x 11!

       


      

Koska tämä oli jo toinen saman kuvioinen peitto tänä
vuonna ja paloja on tullut muutamat virkattua, meinaisi jossain vaiheessa
iskeä pajuneliöähky. Pahimpaan vaiheeseen tuli onneksi yleisurheilun
MM-kisat, joita tykkään seurata ja joita katsellessa on kiva tehdä
käsitöitä. Paloja syntyikin kuin liukuhihnalta kisojen aikaan.


Työvoitto oli kuitenkin, kun sain kaikki
palat tehtyä ja pääsin niitä yhditelemään.
Viimeisin ja epätoivoisin vaihe on minulla aina lankojen päättely.
Vaikka olen saanut hyviä vinkkejä siitä, kuinka langat kannattaa päätellä jo
heti palan valmistuttua, en pääse tavastani eroon ja jätän päättelyn 
aina viimeiseksi.


Valmis työ on kyllä aina mahtava palkinto kaikesta
vaivannäöstä. Retrovärit sopivat tässä peitossa oikein hyvin toisiinsa.
Retro-hippiäidille laitoin jo kuvia valmistuneesta työstä ja hänkin
oli peittoon tyytyväinen.


Tänään vien paketin postiin ja toivon, että 
postipoika on nopsampi kuin syntymätön vauva!

Nyt tuntuu siltä, että virkkaaminen saa hetkeksi jäädä
ja kaivelen jo hetken odottamassa olleet neulelangat esille ja
alan pitkästä aikaa neulomaan!

Iloa päivääsi!

Hanna

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Uuden opettelua

Pikaisella vilkaisulla viime postaukset ovat olleet näemmä
hyvin pitkälti leipomista.
Ja niin jatketaan tänäänkin. 
Saatiin nimittäin vihdoin ja viimein hankittu uusi liesi
entisen tilalle. Sen, joka oli ajalta ennen ajanlaskun alkua
tai ainakin melkein kaksikymmentä vuotta vanha. Alalaatikkoa sai
kiskoa auki kaksin käsin ja lähes jalkavoimalla laittaa takaisin kiinni 😓.
Paistaminen oli aina yhtä jännittävää, kun ei koskaan tiennyt oliko lämpöä
liikaa vai liian vähän riippumatta siitä, että asteluku oli säädetty prikulleen samaan
lukemaan.


Nyt on meillä kuitenkin tuliterä kapistus ja sen sielunelämää
piti päästä heti opettelemaan. Mikäs sen parempi harjoitusartikkeli
olisikaan kuin perinteiset perunarieskat!


Sain tänään tuliaisena neljäsluokkalaiselta aivan upean puisen 
voiveitsen, jonka hän oli käsityötunnilla tehnyt. Veitsen 
muoto on uskomattoman hyvin käteen sopiva ja kauniskin vielä!


Tänään on ollut ulkona jo melko viileää.
Kesäkukista osa alkaa näyttämään jo nääntymisen merkkejä, mutta
tänä kesänä istuttamani jaloritarinkannukset ovat vasta
puhkeamasta kukkaan. Päätin testata, kuinka hyvin ne kestää 
 sisällä ja leikkaisin yhden kukkavarren maljakkoon.
Kyllä vaan leikkokukat on kauniita!

Hanna