.

.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Taivaallinen taatelikakku!

Lunta on tullut koko maassa tänään ihan aamusta asti ja taivaan täydeltä!
Ihana, että saatiin vihdoin jälleen lunta, se toi samalla ihanat jouluiset maisemat kerta heitolla!
Nyt vaan toivotaan, että tämä lumipeite olisi se pysyvä ja joulun aika olisi tunnelmallisen valkoinen. Kahteen kertaan ollaan mekin tänään lumitöitä tehty ja se taitaakin olla
yhdelle päivällä ihan riittävästi. Tosin vielä sitä lunta mahtuu kolaamaan penkoille, joten sen puoleen ei ole vielä mitään hätää, vaikka sitä vielä vähän tulisikin!

Lumitöiden lisäksi täällä on ollut uuni kuumana lähes koko päivän. Joulumuistamiset opettajille ja hoitotädeille on nyt paistettu ja lisäksi tein ihan taivaallista taatelikakkua, jonka vien huomenna lahjaksi! Taatelikakku ei ole varsinaisesti kuulunut meillä mitenkään erityisesti joulun must be-juttuihin, mutta koska kakun saaja toivoi juuri tätä kakkua, tein sen tietenkin toiveen mukaan. Ohjeita selasin kymmeniä ja oman ohjeeni rustasin niiden pohjalta. Vaikka lapsetkaan eivät ole erityisemmin  hedelmäkakkujen ystäviä, upposi tämä taatelikakku heihinkin niin, että jouduin ihan toppuuttelemaan. Ehkä se näytti heidän mielestään päällepäin ihan suklaakakulta 😀! Voi siis olla, että taatelikakku kuuluu tästä eteenpäin meidän perheen joulusuosikkeihin!
 Yhtä kaikki, tässä sinulle helppo ja niin herkullinen taatelikakun ohje!


TAIVAALLINEN TAATELIKAKKU

1,5 dl vaaleaa glögiä
250 g taatelia
200 g margariinia tai voita
2 munaa
2,5 dl sokeria
0,5 dl kermaa tai maitoa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Kiehauta taatelit glögissä niin, että taatelit pehmenevät. Vaahdota sähkövatkaimella seosta niin kauan, että se on jäähtynyt. Lisää joukkoon sulatettu rasva ja vaahdota lisää. Lisää munat yksitellen niiden  välillä hyvin sekoittaen. Vatkaa joukkoon sokeri ja vieläkin jatka vatkaamistaa. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita taikinaan varovasti vuorotellen kerman/maidon kanssa. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada taikina 2 litran vetoiseen kakkuvuokaan, joka on rasvalla kauttaaltaan voideltu ja leivitetty korppujauhoilla. 
Paista n. 175 °C uunissa 45-60 minuuttia. Tarkkaile uunin lämpötilaa, ettei kakku kärähdä pinnalta.
Kakku on kypsä, kun se hiukan irtoaa vuoan reunoilta.

Tämä, kuten melkein kaikki muutkin kuivakakut, paranee vain vanhetessaan ja kestää hyvin myös
pakastamisen!


Saapa nähdä kuinka jännittäväksi elo käy vielä ennen aattoa, kun nyt jo 10-vuotias ei
malta pysyä sängyssä, kun ajatuksissa on lahjat ja paketit 🎁🎁🎁, joista suurin osa on kyllä edelleen hankkimatta...

Vielähän tässä luulisi ehtivän, onhan

J O U L U U N  1 2  Y Ö T Ä !!!

Hanna

perjantai 8. joulukuuta 2017

Hempeät villasukat

Perinteisesti joulun alla riittää tekemistä ja touhua. Nautin niin kovin, kun saan leipoa ja laittaa joulua valmiiksi ja  pakastin täyttyy niistä herkuista, joita meillä aina jouluna nautitaan.
Mitään kovin pakollista ei enää olekaan tehtävänä, sillä oikeastaan kaikki, mitä voi etukäteen valmistaa ja pakastaa, on jo tehty.  Toisaalta ihan hyväkin, että kaikki mahdollinen on tehty, sillä minulla on vain kolme vapaapäivää ennen joulun pyhiä.


Myös puikot ovat pitäneet kiireisenä, sillä yhtä ja toista on tullut valmiiksi! Jotain vasta valmistunutta
päätyy pakettiin ja jotakin paketoi joku muu kuin minä. Tykkään niin rauhoittua illalla sohvalla istuen ja kutoa ainakin muutaman rivin. Vähän hitaasti käsityöt välillä etenee, mutta pääasia on kuitenkin, että tekeminen on mielekästä ja inspiraatiota riittää!

   

Kuvan sukat ovat menossa jonkun muun pakettiin. Sain ne valmiiksi jo jokin aika sitten. Samalla mallilla olen tehnyt sukat aiemminkin ja nämähän on niin romanttisen hempeät. Kun seuraavan kerran olen sopivaa mallia vailla, taidan tehdä itsellenikin samanlaiset!


Lankana sukissa on vaalean harmaa (047) Novitan 7 veljestä ja puikot bambua no 3,5. Ohje on joku vuosi sitten ilmestyneestä Novitan sukkalehdestä.

Nyt on pakottava tarve tehdä muutama rivi tekeillä olevaan kuopuksen neuletakkiin ja 
toivoa, että saan senkin vielä joskus valmiiksi, jouluksi se ei kuitenkaan ennätä mitenkään. Usein vaan ilmaantuu jotain muuta akuutinpaa ja
välitöntä tehtävää ja silloin tuo neule on jäänyt odottamaan vuoroaan. 

Joulundotuksen täyttämää viikonloppua sinulle!

Niin ja muuten

J O U L U U N  O N 

16 Y Ö T Ä ! ! !

Hanna

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Pienenpientä lasikuvun alla

Mieheni on taiteellisesti ihan äärettömän lahjakas! Omien sävellysten ja sanoitusten lisäksi hän saa tunnistettavan sävelmän lähes mistä tahansa soittimesta ja soittaa sujuvasti useita!
Sivellin sekä kynät ovat myös harvinaisen hyvin taipuneet monenlaisiin töihin hänen kädessään.


Kaiken tämän lisäksi hän on innostunut tekemään miniatyyrihahmoja massoista, joiden nimiä en edes osaa kirjoittaa ja jotka pitää tilata tämän maan rajojen ulkopuolelta. Suurin osa näistä hahmoista on peikkojen ja sotureiden näköisiä. Onhan joukossa ollut muutamat ihan minunkin silmää hiveleviä merikapteeneja ja herrasmiehiä. Iso osa näistä on päätynyt kummipoikamme kokoelmiin ja ovat siellä
kuulemma tärkempiä pienen miehen aarteita!


Pyysin siipalta bambia ja kuusta itselleni lasikuvun alle lipaston päälle! Muutamaa päivää myöhemmin hahmot oli valmiina ja maalattuna. Bambin kaveriksi sain myös pienen pojan, joka laulaa yksinään joululauluja sekä niin puhuttelevan näköisen vanhan ja yksinäisen miehen, joka vaeltaa jouluisella kadulla lyhtypylvään valossa.
Näistä hahmoista tuli kyllä minun joulusuosikit heti kerrasta! 

   

Meillä meni tänään sivusuun odottamani pikkujoulut lapsen sairastumisen takia. Sitä pettymystä kompensoin tekemällä huomiseksi parit piparkakkutaikinat, koska piparipurkki ammottaa täällä jo tyhjyyttään ensimmäisten piparien hävittyä kummasti, vaikka kuvanottohetkellä alkuviikosta niitä näkyi vielä olevan melkein puoli purkkia jäljellä.


Lipaston laatikon nuppeihin nostin  jälleen myös joulusukat, joihin sujahtaa vuoroaamuina
lapsille pikkuruisia jouluisia yllätyksiä. Isommat ei kuulemma tarvitse enää ihan yhtä montaa yllätystä kuin pienemmät, mutta jotain kivaa kuitenkin.
Pienet yllätykset ja joulukalenterit helpottavat huomattavasti aamuheräämisiä ainakin kuopuksen kohdalla!

Tänään lämmitetään tämän joulukuun ensimmäiset glögit ja saatetaanpa herkutella pienesti
juustoilla, kunhan saadaan ainakin pienimmät nukkumaan. Jos teinien nukkumaan menoa odottaa, niin huomenna aamuvuoroon menevä ei kyllä jaksa aamulla nousta ennen kukonlaulua. 

Toivottelen sinulle juhlavaa Suomi 100- juhlaviikkoa!
Kiva, että jaksat täällä vierailla!

Hanna

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Kaikilla aisteilla

Kulunut viikko on ollut kuin lomalla olisi ollut, sillä olen reilun viikon aikana tehnyt vain kaksi yövuoroa ja muuten vietellyt vapaita. Yövuorojahan "ei lasketa", kun kerran päivät saa olla kotona ja lepäilyn lomassa voi touhuilla kaikkea pientä kivaa oman jaksamisen ja inspiraation mukaan. Itse joudun itseäni monesti hillitä, sillä intoa ja touhua olisi vähän liiaksikin juuri yövuorojen aikaan, mutta pitäisi osata säästellä voimia myös yötyöhön.

Kun on ollut paljon vapaata, olen pikkuhiljaa touhuillut joulua. Koska olen tämän joulun vapaalla, ei ennen joulua ole enää kuin kuusi vapaata, joten on aihettakin saada asioita yliviivattua to do-listalta. Aika hyvään joulufiilikseen täällä ollaankin päästy ja joulutunnelmaa on saanut aistia jo kaikilla aisteilla.

Porkkanalaatikkoa varten tehdystä riisipuurosta jäi sopivasti yli, joten kokeilin itse tehtyjä karjalanpiirakoita! Niistä tuli hirmu hyviä, eivätkä ne ehtineet pakkaseen saakka.

Pikku pakkasta ja luminen maisema oli jo kertaalleen puolen viikon tienoilla ja silloin oli vietävä petivaatteita ulos tuulettumaan ja raikastumaan. Miten hyvältä pikku pakkanen tuntuikaan iholla ja voi miten raikkaalta tuntuivatkaan peitot ja tyynyt, kun illalla kömpi väsyneenä puhtaisiin lakanoihin.


Samalla, kun petivaatteet olivat tuulettumassa, sisällä lämpimässä uunissa paistui
porkkanalaatikot, jotka valmistin jo hyvissä ajoin pakkaseen sujautettavaksi aaton jouluateriaa varten. Tuoksu oli mitä huumaavin mausta puhumattakaan. Samalla korviin kantautui omat lempijoululaulut, joita on kuunneltu jo hyvä tovi ja jotka siivittävät leppoisaan ja jouluiseen tunnelmaan.

Piparitalon pystytystalkoissa pääsi maistelemaan joulun makua, kun pieniä pipareita vilahti suuhun yksi jos toinenkin. Tänä vuonna on meillä paistettu jo kaksi satsia piparkakkuja, toiset omasta taikinasta naposteltavaksi ja toiset valmiista taikinasta tarkoituksena tehdä piparkakkukerrostalo. Vielä pitäisi tehdä ainakin kaksi taikinaa, ne gluttenittomat sekä tavallisia niin, että esikoinenkin pääsee leipomiseen mukaan. 


Taloon piirsin kaavat 1,75 litran maitopurkkia apuna käyttäen ja siitä sainkin kivat mittasuhteet kerrostaloon. Aina siinä talossa on kova homma ja melkoinen sotku sen tekemisestä syntyy, mutta kyllä sitä valmista taloa onkin ihana ihastella. Tällä kertaa talo päätyi lasikaappiin, johon tein sille tilaa ylähyllylle. Siellä se pysyy suhteellisen hyvin pölyttömänä sekä pieniltä ja isommiltakin sormilta paremmassa suojassa. Lisäksi ripustin pienet tunnelmavalot lasikaapin yläosaan, josta ne valaisevat kauniisti taloa illan hämärässä.


Joulun tuntua, tuoksua, musiikkia, koristeluja ja makuja! Siinäpä jokaiselle viidestä aistista jotakin
ihastuttavaa ja jouluista! 

Ihanaa ja toivottavasti talvista alkavaa viikkoa sinulle!

Jouluun on 28 yötä...

Hanna

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Jouluun on...

...  35 yötä!

Eli siis jo melko lähellä, vaikka kuitenkin vielä matkan päässä.
 Syksy on tuntunut tänä vuonna jatkuvan loputtoman pitkästi ja vaikka en mikään talvi-ihminen olekaan, toivoisin jo hippusen lunta ja pientä pakkasta, sillä ainaiset kurakelit alkaa jo riittämään.


Joulu on hiipinyt jo ajatuksiin, vaikkei vielä niinkään sisustukseen olohuoneen pikkuista kuusta valoineen lukuunottamatta. Jouluaaton menu suunniteltiin esikoisen kanssa menneellä viikolla ja lahjalistoja on alkanut ilmestymään jääkaapin oveen.
Lahjoja on kovin vähän vasta hankittu, mutta ehtiihän niitä vielä hyvin hankkia.

 

Jääkaappiin on ilmestynyt porkkanalaatikkoainekset sekä tarpeita Vaaleampaan joululimppuun, joista
olisi tarkoitus ensi viikolla saada valmista pakkaseen laitettavaksi joulua silmällä pitäen.
Minulla on ensi viikolla vain kaksi yövuoroa, joten aikaa jouluvalmisteluille pitäisi löytyä.


Perjantaina leivottiin kuopuksen kanssa tämän vuoden ensimmäiset piparit. Pitkästä aikaa tehtiin taikinakin itse ja kylläpä siitä tulikin herkullinen. Tänään sitten koristeltiin pipareita hempeän värisiksi värjätyillä pikeereillä. Kivasti se pursotinpussi pysyi viisivuotiaankin kädessä ja varsinaisia taideteoksia pipareista syntyi.


Haaveissa olisi rakentaa jouluksi myös piparkakkutalo ja hakusessa on omaa silmää miellyttävä
malli. Jo muutamana vuonna peräkkäin ollaan koristeltu kaupasta valmiina ostetut palaset, mutta nyt tuntuu, että olisi intoa ja inspiraatiota tehdä ihan alusta asti oma talo. Jos sinulla on vinkata kivan talon malli ja kaavat, niin kerrohan niistä kommenteissa.
Eilen näin niin kauniin piparkakkukujan Wilhelmiinan konditoriossa täällä Jyväskylässä. Kuvan voit kurkata instagramista, johon pääset sivupalkista ⇨
Piparkakkukujan tunnelma on niin ihanan jouluinen, jotain sellaista, jota toivoisin tavoittavani
omaankin piparkakkutalooni.


Pitkästä aikaa minulla on vapaapäivä, jolle ei ole suunniteltu mitään erikoista vaan
voi puuhastella juuri sitä mikä hyvältä tuntuu. Mieli tekisi vielä pyöräyttää sitruuna-marenkitorttu
kahvin seuraksi. Loppuilta sujuisikin mukavasti saunaa lämmitellessä, joululahjasukkaa kutoessa ja Avaraa luontoa tallenteelta katsellessa. Ei hullumpi vapaapäivä, eihän?!

Levollista sunnuntai-iltaa sinulle!


Hanna

torstai 16. marraskuuta 2017

Vauvan haalari Klompelompen tapaan

Haastoin jälleen itseni käsitöiden saralla ja tein Klomeplompen uusimmasta kirjasta vauvan 
Kvalavåg-haalarin. Kuva haalarista oli niin houkutteleva, että en voinut olla sitä kokeilematta.
Luotin siihen, että jos en osaa, soitan jälleen äidille ja pyydän apua tai jopa tukiopetusta kädestä pitäen tai pahimmassa tapauksessa puran koko työn. Eihän siinä mitään menetä, etenkin kun langat olin saanut jo aikoja sitten siskoltani, joka oli ostanut ne alesta naurettavan halvalla.


Lankana haalarissa on Novitan Ipana-lanka, jota ei enää ole saatavilla. Samasta langasta kudoin pienet sukat ja lapaset, klik! 6-9 kk ikäisen haalariin meni pääväriä nelisen kerää ja valkoista riitti hyvin jämäkerä.


En ole luonteeltani mitenkään pitkäjänteinen, mutta ihmeesti nämä käsityöt ovat jalostaneet luonnettani sillä saralla, sillä tein kuviota ainakin neljä kertaa ennen kuin sain sen kulkemaan ja osumaan kohdalleen. Luin jostain, että jos työhön jättää virheitä, ne harmittavat paljon enemmän kuin se, että purkaisi ja tekisi niin monta kertaa uudestaan, että onnistuu. Ja näin se todellakin taitaa olla! Valmista haalaria katsellessa ei harmita yhtään ne puretut kerrat!


Vaikka kuvio ei lähtenytkään heti sujumaan, niin kaikkein haasteellisin, pelottavin ja jännittävin hetki oli leikkuuvaran leikkaaminen ja napituslistan tekeminen. Onneksi kirjassa oli hyvät ohjeet tähän ja nyt voi vain todeta, että osaan sen tehdä! 
Epäilin, etten saa risareunaa siistiksi nurjalta puolelta, mutta siitä tuli oikeastaan siistimpi kuin oikea puoli. 

   

Napit olen niin ikään saanut siskoltani ja ne sopivat kyllä haalariin kuin nenä päähän!
Haalarin valmistumien oli hivenen pitkäpiimäistä homma, sillä tein välissä muutaman muunkin työn ja leikkuuvaran leikkaamista pitkitin tarkoituksella rohkeuden puutteessa. 


Olen todellakin tyytyväinen siihen. että uskalsin lähteä haalaria kokeilemaan. 
Itsensä haastaminen on ajoittain ihan tervettäkin ja saa oppimaan uutta!
Kannattaa kokeilla!

Hanna

tiistai 14. marraskuuta 2017

Isänpäivän herkku

Nyt eletään jo marraskuun puoliväliä ja päivät vain vilahtavat ohitse niin nopeasti, etten
 meinaa kyydissä pysyä! Jatkuva pimeys ei ole mitenkään mukavaa, saati sitten märät kelit, joiden ansiosta eteisessä on jatkuva hiekkalaatikkoefekti, jota ei taida saada kuriin, ei sitten millään, vaikka 
imuroisi kahdesti päivässä. Vaikka en pidäkään talvesta, toivoisin jo tulevan sen verran pakkasta ja lunta, että ainaiset kurakelit loppuisivat.

Nnäköjään tämä blogisti ei ole edeleenkään ajantasalla, vaan postaukset tulevat muutaman päivän jälkijunassa, instassa
sen sijaan voi pysyä enemmän ajantasalla.

 Isänpäivä oli ja meni, ja jännitystä oli ilmassa entiseen tapaan aamusella,
kun lasten kanssa mentiin isiä herättämään aamiaiselle laulun, lahjojen ja korttien kera. Etenkin nuorimmaisen jännitys on ihan käsinkoskelteltava ja antamisen ilosta olisi jokaisella meillä opittavaa!
Päiväkodissa ja koulussa huolella ja hartaudella valmistetut lahjat on niitä parhaita lahjoja!


Kyselin toiveita siipalta isänpäiväkakkuun ja tällä kertaa ei sen suurempia erityistoiveita ollut.
Sain siis itse valita millaisen kakun lasteni isälle teen. Ainut toive oli, että kakku sisältää suklaata.
Niinpä kaivelin kivan näköisiä kakkuja netistä ja sieltä löytyikin erityisen houkutteleva kakku pinterestistä ja ohjekin oli kivasti saatavilla. Ohje löytyy täältä, klik! 


Kakku onnistui yli odotusten ja oli etenkin sankarin mieleen.
Ohjeen mukaan kakun täytteeseen tuli minttuhyytelöä, jonka itse kyllä seuraavan kerran korvaan minttusuklaarahkalla, sillä itse en pitänyt minttuhyytelön jälkimausta.
Voimarengin korvasin tuorejuustokreemillä, sillä en pidä myöskään voimarengin mausta. Tuorejuustokreemin päälle Ganache onnistui oikein hyvin!

Koristeeksi tekemäni Macaronsit onnistuivat täydellisesti ja mietinkin, että pitäsikö tehdä erivärisiä Macaron-leivoksia pakastimeen ja sieltä tarpeen tullen täyttää kakkujen päälle sopivan sävyisiä Macaronseja koristeeksi. Meillä on koko perhe ihastunut kyseisiin herkkuihin siinä määrin, että ratkaisu voisi olla oikeinkin varteenotettava!


Kyseisen ohjeen Ganache on aivan täydellistä! Se onnistui helposti ja oli hyvin helposti leikattava!
Tämän ohjeen otin talteen itsellenikin myöhempää käyttöä varten.

Pahoittelen kuvien surkeaa laatua, ne kun on otettu aamun hämärissä hetkissä, vain hetkeä ennen 
sankarin herätystä!

Edessä on pari työvuoroa ja sen jälkeen hieman pidemmät vapaat, jonka aikana yritän saada 
vähän joulua valmisteltua. Ensimmäisenä teen Joulu-listat; lahjalistat, jouluruokalistat ja to-do-listat!
Näin saan pääni järjestykseen ja tiedän mistä aloitan ja mihin lopetan. Ja aina voi listalta jättää jotain 
tekemättä tai tehdä lisäksi vielä vähän jotain...
Koska listaihminen voi!

Nyt saunaan, iltapalalle ja käsitöiden pariin!

Hanna

lauantai 11. marraskuuta 2017

A R V O N N A N V O I T T A J A ! ! !

Lauantai on tullut iltaan ja erityisen tästä lauantaista tekee se, että blogissa käynnissä
ollut arvonta on päättynyt ja voittaja on selvillä!

Kiitos teille kaikille ihanille, jotka osallistuitte arvontaan!
Kunpa minulla olisi mahdollisuus antaa arvonnan palkinto teille jokaiselle!


Joel Jyrinki lahjoitti blogiin arvottavaksi suloisen ja aivan ihanan seinäkalenterin
vuodelle 2018!
Kiitos joel!!!


Mustavalkoinen kalenteri on täynnä toinen toistaan ihanempia 
kuvia ja ajatuksia herättäviä mietelauseita ja runoja!
Siinä riittää joka kuukaudelle oma ihana ajatuksensa!!


Arvonta suoritettiin juuri perinteisin menoin ja kaikkien nimien joukosta
 onnettarena toiminut Ruuben nosti voittajan, joka osallistui arvontaan
kommentillaan:

Upea! 
Mukana :)
Naurajatar@suomi24.fi

Paljon onnea Naurajatar!!!

Laitan sähköpostia sinulle tuota pikaa!



Leppoisaa lauantai-iltaa sinulle ja huomiselle ihanaa ja tunnelmallista
isänpäivää jokaiseen perheeseen!!!

Hanna

* Yhteistyöpostaus

tiistai 7. marraskuuta 2017

Sukat ja lapaset pienelle pojalle

Syksy on selvästi kutojan elämässä parasta aikaa. 
Puikot ja langat kutsuvat luokseen ja ideoita olisi enemmän mielessä kuin mitä yhden ihmisen on mahdollista saada aikaan muun elämän siitä kärsimättä. Onneksi jotain on kuitenkin jo tullut valmiiksikin ja joulupakettiinkin on jotain jo päätynyt.
Syksyn märät ja pimeät illat tuntuu paljon mukavammilta, kun voi kömpiä sohvan nurkkaan ja tarttua tekeillä olevaan käsityöhön!


Pienelle puolivuotiaalle veljeni pojalle kudoin tässä hetki sitten sukat ja lapaset. Samalla kuviolla ja mallilla olen tehnyt sukat ja hameen kuopukselle aiemminkin ja mallin siihen olen löytänyt Marin ihanasta blogista, täältä!

Lankana näissä sukissa oli Novitan Ipana-lankaa, jota ei ikävä kyllä taida enää saada mistään.
Minulla onneksi oli tätä lankaa monta kerää jemmassa, joten siitä on syntymässä jotain muutakin, jotain, joka on vielä pahimmoilleen kesken ja vaatii valmistuakseen kourallisen rohkeutta.


Vaikken pidäkään siitä, että minulla on monta työtä kesken yhtäaikaa, on kuitenkin kiva, ettei iltaisin
tarvitse miettiä mitä kutoisi, vaan voi napata sen lähimmän työn käteen ja jatkaa siitä mihin se on edellisellä kerralla jäänyt. Tällä hetkellä pidän käden ulottuvilla pitsisukkia, jotka työkaverini tilasi joulupakettiin ja josta pieni pilkahdus on vilahtanut jo instassa.  

Ompelukonekin tekisi mieli kaivaa pitkästä aikaa kaapin perukoilta, mutta nähtäväksi jää ennätänkö toteuttamaan niitä juttuja, joita mielessä on pyörinyt.
Kunpa vain olisi enemmän aikaa toteuttaa kaikkia ideoita, joita päässään pyörittelee...

Idearikasta viikkoa sinulle!

Hanna

ps. Muista arvonta, joka on pari postausta alempana!

perjantai 3. marraskuuta 2017

Joulumuistaminen ja ohje keksileimasin pikkuleipiin

Heti kättelyssä varoitan, että jos olet kuopukseni päiväkodin ope tai poikien
opettaja, jätä tämä postaus lukematta, sillä se sisältää juonipaljastuksia 😃!

Aina näin joulun alla sekä keväällä ennen kesälomaa on ajankohtaista
miettiä jotakin pientä muistamista opettajille ja päiväkodin opeille kiitokseksi kustakin lukukaudesta.
Muistamisen on mielestäni kiva olla jotain itse tehtyä, enkä halua täyttää opettajien hyllyjä millään turhanpäiväisellä vaan jollain, jonka voi luonnollisesti ottaa käyttöön tai vaihtoehtoisesti laittaa
parempiin suihin!


Yleensä olen muistamisen kanssa myöhässä tai erittäin viime tipassa, mutta tällä kertaa 
sain idean jo näinkin aikaisin marraskuussa ja ehdin vielä testaamaankin idean ennen sitä kuuluisaa viime tippaa! 



Sain viime jouluna lahjaksi kauniin keksileimasimen, jota en kuitenkaan ollut vielä ehtinyt
testaamaan lainkaan. Tämä johtui ehkä siitä, että leimasimen teksti toivotti hyvää joulua ja 
se ei luonnollisestikaan kuulosta kovin kivalta tammikuussa.
Nyt kuitenkin oli parempi hetki kokeilla sitä ja samalla heräsi idea muistamisesta!


Leimasinpikkuleivät

100 g margariinia
100g sokeria
1 muna
2 tl vaniljauutetta (vaniljasokeri käy yhtä hyvin)
0,5 tl kanelia
0,5 tl kardemummaa
2 rkl kermaa
225 g vehnäjauhoja

Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri vaahdoksi ja lisää muna hyvin sekoittaen.
Lisää vaniljauute sekä kerma ja lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita hyvin ja laita taikina jääkaappiin noin tunnin ajaksi. 
Kauli taikinasta ohuehko levy jauhotetulla pöydällä ja paina leimasimen kokoisella pyöreällä muotilla tai lasilla taikinastapyöreitä keksejä. 
Nostele pyörylät varovasti pellille leivinpaperin päälle laita pellit n. 10 minuutiksi
jääkaappiin. Pyöräytä leimasin jauhoissa ja  paina sillä kuvio keksien pintaan. Paina 
leimasinta tasaisesti, jotta koko kuvio muodostuu selvästi. 
Paista keksejä n. 175 °C noin 12-15 minuuttia uunista riippuen kauniin vaalean ruskeiksi. Varo paistamasta keksejä liikaa, pinta tummuu helposti liikaa.
Anna keksien jäähtyä hyvin ja paketoi vasta sitten ne kauniisti!


Pussitin keksejä sellofaanipusseihin, solmin pussit kiinni jouluisella puuvillanarulla ja kiinnitin vielä pussiin korkkitarrat toivottamaan hyvää joulua! 


Kaunis, pieni, mutta ajatuksella tehty jouluinen pikkulahja lämmittää toivottavasti saajansa mieltä!



Rauhallista pyhäinpäivä viikonloppua sinulle!

Ja muistathan osallistua edellisen postauksen kalenteriarvontaan, jonne pääset 


Hanna

torstai 2. marraskuuta 2017

A R V O N T A ! ! !

Marraskuussa mielessä on tietysti se joulu, mutta pikkuhiljaa tulee
aika miettiä millaisen kalenterin sitä hankkisi seuraavalle vuodelle.
Meillä koko perheen seinäkalenteri on ahkerassa käytössä ja välillä tuntuu, ettei
sen rivit ja ruudut riitä millään ja merkintöjen lukeminen vaatii
erityistä tarkkuutta!


Seinäkalenteri on hyvin usein kotona sellaisessa paikassa, jossa se on kaikkien nähtävillä
 ja josta sitä on helppo silmäillä ohimennen!
Siksi kalenterin toivoisi olevan katseen kestävä ja sellainen,
 jota jaksaa katsella koko pitkän vuoden!
Plussana hyvässä kalenterissa on selkeästi merkittynä nimipäivät sekä
juhlapyhät, eikä siitä kuun kierron merkinnästäkään haittaa ole, voi
sitten tarkistaa, että valvoiko täysikuun vuoksi vai jostain muusta syystä!


Tahdon ilahduttaa sinua ja helpottaa kalenterisi hankintaa ja antaa mahdollisuuden voittaa
mitä kaunein kalenteri, jonka Joel Jyrinki on lahjoittanut tämän
A R V O N N A N palkinnoksi! Myös viime vuonna täällä blogissa oli
samanlainen arvonta, joten voisiko tätä kutsua jo perinteeksi???


Taitavasti otetut kuvat ja niihin kauniisti nivoutuvat
runot ja mietelauseet tekevät Joelin kalentereista, korteista ja tauluista 
herkkiä ja puhuttelevia.


Mikäli arpaonni ei sinua tällä kertaa suosi, voit tilata itsellesi kalenterin tai
vaikkapa suloiset joulukortit verkkokaupasta, täältä!


Sinulla on siis mahdollisuus osallistua arvontaan jättämällä minulle
 viesti tämän postauksen kommentteihin! Tällä kertaa vain blogiin kommentoineet
ovat mukana A R V O N N A S S A! Jokaisella on vain yksi ja ainut
mahdollisuus osallistua ja tämä siis tasapuolisuuden nimissä!


A R V O N T A A N voi osallistua lauantaihin 11.11.17 klo 20 saakka, jonka
jälkeen A R V O N T A suoritetaan ja voittaja julkaistaan blogissa!
Anonyymit osallistujat muistakaa laittaa tunnistusta helpottava nimimerkki!

O N N E A  A R V O N T A A N !

Hanna

* yhteistyöpostaus

maanantai 23. lokakuuta 2017

Creme brulee

Blogi ei näemmä pysy millään tässä elämisen vauhdissa mukana.
Antanette anteeksi etanamaisen hitaan päivitysvaihdin!

Viime viikko lomailtiin koko porukka ja ajattelin etukäteen, että ehdin mukavasti
antaa aikaa myös tälle hivenen hunningolle jääneelle blogille kaiken
muun lisäksi, mutta kuinkas kävikään...
En ehtinyt, mutta en ehtinyt lukemaan odottamassa olevia kirjoja, en
pesemään loppuja ikkunoita, enkä keittiön mattoa. Ei myöskään maalattu
olohuonetta, vaikka niin vähän suunniteltiin.
Ehdin kuitenkin paljon muuta, sitäkin, mitä ei etukäteen niin suunniteltu, joten
taisin jäädä kuitenkin plussan puolelle.


Syyslomalla innostuin kokeilemaan kauan suunnitteilla ollutta herkkua, jota
en ole eläessäni tehnyt. Kokeilin tehdä Creme bruleeta! Voi mitä herkkua
se olikaan!!! Teen ihan varmasti sitä vielä uudelleen. 
Sen verran on jouluinen menu pyörinyt päässä tässä viime aikoina lahjojen
lisäksi, että ajattelin poiketa perinteistä ja tarjota perheelle jouluaterian
jälkiruuaksi piparkakkujäädykkeen tilalta nimenomaan Creme bruleeta jouluisin
maustein sikäli mikäli perhe pystyy olemaan yhden jouluaterian ilman sitä perinteistä!

Ohje on Valion sivuilta ja sitä kyllä uskallan suositella!
En omista hienoja Creme bruleevuokia ja siksi tein jälkiruuan
uunin kestäviin Pentikin Vanilja-kahvikuppeihin!


Creme Brulee    (6:lle)

Puolikas vaniljatanko
3,3 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
4 keltuiaista
0,5 dl sokeria

Halkaise vaniljatangon puolikas ja kaavi siemenet kuoresta ja laita ne
kattilaan kerman ja maidon kanssa. Kuumenna seosta hitaasti kiehumispisteeseen.

Yhdistä keltuaiset ja sokeri ja vaahdota ne käsin kevyesti. Kaada kuuma kermamaito keltuaisvaahdon joukkoon ohuena nauhana kokoajan sekoittaen, mutta varo vatkaamasta liikaa, ettei 
pinnalle muodostu vaahtoa.

Kaada seos annoskuppeihin ja nosta kupit syvään uunivuokaan tai -pannulle. Nosta vuoka uuniin ja kaada vuokaan kuumaa vettä niin, että se ulottuu kuppien puoleen väliin saakka.
Kypsennä uunin alaosassa n. 190 asteessa 25-30 minuuttia. Laske tarvittaessa lämpötilaa, ettei
pinta tummu liikaa ja pidennä tarvittaessa paistoaikaa.
Ota kupit uunista, kun massa alkaa olla hyytynyttä, mutta ei vielä kovaa. Anna jäähtyä jääkaapissa
2-3 tuntia tai seuraavaan päivään.

Sulata 1 dl sokeria paksupohjaisessa kattilassa. Anna sokerin sulaa ja saada hivenen kullanruskeaa väriä, mutta varo polttamasta sitä. Kaada sula sokeri leivinpaperille ja levitä se heti teräslastalla ohueksi levyksi ja anna jäähtyä täysin. Murskaa kovettunut sokerilevy esim kaulimella
pieniksi muruiksi ja ripottele jälkiruokien pinnalle ennen tarjoilua.
Jos omistat kaasupolttimen, voit ripotella bruleen pinnalle ruokokidesokeria ja
paahtaa polttimella jälkiruokaan rapean pinnan.

Jälkiruoka on gluteeniton ja tarvittaessa helposti myös laktoositon, kun käyttää
laktoositonta  kermaa ja maitoa. Itse tein juurikin 
laktoosittoman version ja se onnistui oikein hyvin!


En omista myöskään kaasupoltinta, joten käytin sulatetusta sokerista tehtyä viimeistelyä
bruleeseen ja oikeastaan tykkäsinkin siitä tosi paljon, joten luultavasti teen
niin seuraavallakin kerralla. Tällä ohjeella tulee melko pienet (n. 1 dl) annokset
jälkiruokaa, mutta on se sen verran imelää, etten ainakaan minä kaivannut sitä yhtään enempää.

Makeaa maanantai-iltaa sinulle!
Kiva, kun olet ja luet!

    Hanna