.

.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Plussat ja miinukset

Ensimmäinen tämän perheen jäsen on jo kesälomalainen ja
muut kolme seuraavat perässä heti lauantaina, kunhan
saavat todistukset käteen ja saavat ripustaa reppunsa naulaan
odottamaan syksyä ja seuraavaa luokka-astetta.


Loman ehdottomasti parasta plussaosastoa on vapaus ja aikatauluttomuus.
Kesälle on suunniteltu kaikenlaista mukavaa tekemistä 
ja pieniä reissuja. Leirit kuuluvat olennaisena osana meidän lasten kesiin.
On leiriläistä ja ohjaajaa ja sitten vielä leiriläinen, joka
välillä on isonen ja välillä leiriläinen.

Elämän siirtyminen ulos vähentää tarvetta heilua
sisällä jatkuvasti imurin ja luutun kanssa. Sillä
"poissa silmistä, poissa mielestä"- tyylillä sisälle tullaan vasta
illalla, eikä silloin kukaan jaksa alkaa siivoamaan.


Plussaa on myös mummola- ja mökkireissut, uiminen ja jäätelö, jonka 
kulutuksen määrää en ole vielä koskaan uskaltanut tämän perheen
osalta laskea. Enemmän kallistutaan kaupan edulliseen tarjontaan, mutta joskus
sorrutaan jätskikioskin ylihintaiseen valikoimaan.
Jätskit maistuu ehdottomasti parhaalta satamassa!

Perheen yhteinen pikkuruinen lomareissu, joka tällä kertaa kompromissin
tuloksena suuntautuu pääkaupunkiin, on tietysti kesän kohokohtia.
Olettaen tietysti, että kaikki kuusi osaavat olla sovussa ja sohimatta
toisiaan arkoihin paikkoihin, joilla saa toisen ärsyyntymään ja pahimmassa
tapauksessa koko porukan näkemään punaista ja näin tekemään 
perhelomasta vähemmän mukavan!


Ehkä suurimman miinusmerkin saa tänä kesänä isän ja äidin yhteisen
loman määrä, joka on kokonaista seitsemän päiväää ja se on
puolet vähemmän kuin viime vuonna. 
Odotukset on sen suhteen siis ehkä turhankin korkealla.


Vapauden ja aikatauluttomuuden vaakakupin toisena punnuksena on
"mulla ei oo mitään tekemistä" ja "kenelläkään ei ole mitään rytmiä"
tyyppiset asiat. Lisäksi aikuisten lomafiilistä laskee ainainen ruuan laittaminen 
tai ainakin miettiminen, sillä ainahan näillä on nälkä!
Ja tästä syystä kaupassa joutuu hyppäämään yhtenään.

Kukaan ei mene nukkumaan silloin kuin pitäisi, eikä 
herää ennen kuin päivä on jo pitkällä.
Aikuiset ei saa senkään vertaa kahdenkeskistä aikaa kuin arkena, 
saati jaksa nousta aamulla aikaisin töihin.


Onneksi plusmerkkisiä asioita näyttäisi olevan huomattavasti enemmän
kuin miinusmerkkisia.
Kesä on kaikkineen ihanaa aikaa. Erilaista, vaikka töissä meneekin
suuri osa kesästä ja omaan lomaan on vielä niin pitkä aika, ettei
edes aamukammasta kannata vielä puhua mitään.

Sen ainakin tiedän kokemuksesta, että syksyyn mennessä
jokainen lapsista on kasvanut monta senttiä ja 
kaikki vaatteet on jääneet pieniksi ennen kuin 
koulun portit taas avataan.


Iloitaan alkavasta kesästä ja lasten lomasta. 
Toivotaan lomalaisille tuulen henkäilyä, 
auringon hyväilyä ja yökastetta!
Lämpimiä uimavesiä, mukavia hetkiä ja
paljon ihania muistoja!

Hanna

lauantai 27. toukokuuta 2017

Retkeily kunninaan!!!

Tämä päivämäärä laitettiin kalenteriin jo aikaisin keväällä ja
merkittiin vapaaksi, jotta päästään ystäväperheen kanssa
retkeilemään.
Suunnitelmat tuppaa usein lapsiperheiden kohdalla muuttumaan ja niinpä tämän
päivän retkelle lähdettiin ilman ystäväperhettä ja 
kohdekin vaihtui ensin Ruoveden Helvetinkolusta 
Laukaan Hyyppäänvuoreen ja siitä vielä Leivonmäen kansallispuistoon.

    

Reppuihin pakattiin kunnon eväät ja reitiksi valittiin sellainen, josta
koko perhe selviytyisi. Harjunkierros on 4,5 km pitkä reitti, joka on luokiteltu
keskivaikeaksi. Mitta reitille oli juuri sopiva eikä maasto ollut lainkaan 
liian vaativa edes kiipeilyyn ja metsässä liikkumaan tottuneelle 4-vuotiaalle
kuopuksellekaan. Loppumatkasta tosin oli kiva hypätä isompien reppuselkään tai
harteille, kun evästauon jälkeen alkoi jo jäsenissä painaa ja 
vähän viluttaakin.

     

Retkipäivä sattui olemaan myös koiramme synttäripäivä.
Maastossa koira oli kuin kotonaan, vaikka
joutuikin olemaan narun jatkona koko retken ajan, johtuen 
suhtautumisesta toisiin koiriin sekä tietysti siitä, että
koirat pitää olla kytkettynä alueella. Tätä sääntöä ei kyllä aivan kaikki noudattaneet
ja jouduin muutamia koiranomistajia varoittamaan meidän kummallisesta koirasta,
joka ei muista kaltaisistaan piittaa.

      

Saatiin nauttia poutaisesta säästä patikoinnin ajan ja vasta, kun
kotimatkaa oli ajettu muutama minuutti, alkoi vettä pisaroimaan tuulilasiin.
Loppupäivä sujuikin kotosalla sisätiloissa kurjan sään takia.
Onneksi lähdettiin jo aamupäivästä liikkeelle.


Ajomatka Jyväskylästä Leivonmäen kansallispuistoon oli juuri sopivan
mittainen. Tullessa tutkailin jo lähiseudun muutakin luontopolkutarjontaa ja
yllätyin positiivisesti, reittejähän on olemassa melkoinen määrä!!! 
Luulenpa, että tänä kesänä pakataan eväät reppuun toistekin ja
kierretään lähiseudun luontopolut. 
Ja ehkä sinne Ruoveden jylhiin maisemiin mennään ystäväperheen kanssa 
vielä joku kerta!


Koko perheenä oli mukava olla retkeilemässä ja erittäin kiva
oli, kun perheen nuorisokin lähti mukaan ilman 
minkäänlaisia vastaväitteitä!
Mikäs tämän parempaa yhteistä aikaa olisikaan?
Aikaa yhdessä, ilman puhelimia, pelejä ja muita häiriötekijöitä!
Raitista ilmaa ja liikkumista!
Ruokailu edullista, helppoa ja kaikille maistuvaa omien eväiden vuoksi!
Kaikilla oli mukava päivä eikä siihen tarvittu edes paksua lompakkoa!!!

Hanna


lauantai 20. toukokuuta 2017

Ravintolapäivän ilta

Meillä on täällä eriskummallisen rauhallista ja hiljaista. Lapset ovat 
viikonloppueissuillansa ja me kaksin täällä kotosalla. Vaikka
itse olenkin koko viikonlopun töissä ja siipallakin huomenna työpäivä, niin
meille jäi silti ihan kivasti kahdenkeskistä aikaa.


Tänään on vietetty ravintolapäivää ympäri Suomea ja kuka tahansa on voinut
perustaa ravintolan täksi päiväksi. Työkaverini Anna avasi miehensä kanssa ravintolan
omaan tunnelmalliseen pihaansa ja me päätettiin mennä sinne treffeille työpäiväni
jälkeen. Oikein onnistunut ravintolavalinta olikin!
Kauniilla ja tunnelmallisella
patiolla nautittiin erittäin herkulliset nyhtöpossuhampparit kaikilla mahdollisilla
lisukkeilla ilta-auringon helliessä hipiää!


Leppoisa iltakävely Jyväsjärven kauniissa maisemissa ennen kotiin paluuta
kruunasi  kivan illan. Muutaman lämpimän ja aurinkoisen päivän jälkeen
puut ovat alkaneet pikkuhiljaa vihertää  meidänkin leveysasteilla ja koivuissa
on nyt bongattu ensimmäiset pikkuruiset hiirenkorvat.
Omalla pihalla jälkkärijätskit maistui hyvältä
lintujen livertäessä ympärillä!


Kiitos mummille ja vaarille lasten hoidosta!!!
Mikä sen parempaa kuin saada aina silloin tällöin
viettää aikaa kaksin ja tietää, että lapset on 
niin hyvässä hoidossa, ettei ikävä ennätä
yllättää!

Hanna

tiistai 16. toukokuuta 2017

Oikealla retkellä

Aamuisen kauppa- ja puutarhamyymäläreissun päätteeksi
ajoimme läheisen rannan ohitse ja 
kuopus oli ehdottomasti sitä mieltä, että tänään olisi oiva
päivä lähteä rantaan retkelle. 
Oikealle retkelle!


Neljävuotiaat ovat huipputyyppejä!
Hyviä ideoita sen ikäisiltä putkahtelee tuon tuosta ja
ne ovat lähes poikkeuksetta toteutuskelpoisia!
Niin oli tämäkin retki-idea.


Neidin mukaan lähdettiin siis oikealle retkelle, jonne 
mukaan piti ottaa niin eväskori, eväät kuin
piknikvilttikin! 
Eipä auttanut muu kuin lähteä varastoon penkomaan
tykötarpeita.
Lisäksi oikealle retkelle kuuluu kuulemma ottaa mukaan 
oikeat astiat, kertakäyttöastiat ei tule
kysymykseen!


Itselleni keitin kahvin termariin ja tytölle lantrattiin
mehua pulloon.
Sämpylät ja viinirypäleet vielä eväsrasiaan ja 
matka rantaan voi alkaa.


Laiturin nokkaan levitettiin viltti ja eväät ja 
mikäs siinä oli istuessa auringon 
paistaessa ja lintujen laulaessa.
Sorsaparvi seurasi meidän evästelyä ja olipa
kauempana joutsenpariskuntakin pesänrakennuspuuhissa.


Onneksi muistettiin ottaa kotoa mukaan kuiva leivänkannikka,
sillä onhan se retken kohokohta, kun saa syöttää melko 
rohkeille sorsille vähän leivänmurusia!


Hanna

perjantai 12. toukokuuta 2017

Tekeillä vauvan peitto pajuneliöistä

Virkkuukoukku on saanut levätä monta kuukautta, koska
kutominen oli tässä talvella paljon kivempaa.
Nyt yhtäkkiä silmän räpäyksessä innostuinkin taas virkkaamisesta!

Vanha tuttu malli, pajuneliö inspiroi minua yhtä paljon
kuin veljeni perheeseen syntynyt poikavauva ja
päätin tilata langat pieneen pinnasängyn päiväpeittoon.


Yhden samantyylisen päiväpeiton olen virkannut
kuopuksellemme jo aiemmin, sen näet täältä, klik!
Pajuneliön malli on niin kaunis, että
halusin tehdä vauvan peiton samalla mallilla.


Tällä kertaa minulla on deadline työn kanssa, toisin kuin
ensimmäisen kanssa, joten täytyy laittaa koukku
viuhumaan.
Yllättävän nopeasti valmista syntyykin ja malli on sen verran helppo, 
että sen virkkaaminen sujuu telkkaria katsellessa.
Lankojakin on pääteltävänä vähemmän,  kun
peitosta tulee kaksivärinen aiemman kolmivärisen sijaan.
Minä kun tunnetusti inhoan lankojen päättelyä.
Virkkaaminen on onneksi kuitenkin rentouttavaa
ja mukavaa puuhaa, joten se lankojen päättely on vain pieni paha!


Näin äitienpäiväviikonlopun kynnyksellä 
haluan toivottaa oikein ihanaa ja rakkauden täyteistä
äitienpäivää ihan jokaiselle äidille!

Hanna

maanantai 8. toukokuuta 2017

Onko se geeneissä???

Blogissa on ollut Mallorcan loman mittainen tauko ja
se on tehnyt ainakin minulle oikein hyvää. Sekä tauko, että
Mallorca!
Ajoittain tuntuu, että paljon toistelen itsenäni kirjoituksissani, 
enkä väitä etteikö sitä enää tapahtuisi. On vaan välillä ihan tervettäkin
pitää paussia!


Matkageeni, se mistä nimeltämainitsematon matkatoimistokin
mainoksessaan kertoo, on aivan takuulla minulla.
Siippakin sen jo tietää, että tietyn välein alan vierailla aina vaan 
enenevissä määrin netin ihmeellisessä maailmassa
tutkien mahdollisuuksia -> mihin ja milloin...
Kaukokaipuu on geeneissä!!!


Eilen saavuttiin esikoisen kanssa ihanalta, viikon kestäneeltä
reissulta, joka tällä kertaa vähän kuin 
pakon sanelemana ajankohdan ja budjetin takia
suuntautui Mallorcan Palma Novalle!


Eikä tuo "pakon sanelema" harmita kyllä yhtään!
Vaikka meillä olikin alkuun ajatuksissa toinen kohde, oltiin
tähän enemmän kuin tyytyväisiä! Voiko kauniimpaa paikkaa ollakaan?
Ja tiedän, olen sanonut nuo sanat ennenkin ja sanon ne varmasti 
vielä monen monta kertaa vastakin.


Sitä vain ihmettelee, kuinka maailmassa voikaan
olla niin kauniita paikkoja!!! Enkä ole edes kovin paljoa
vielä nähnytkään!
Auringon ihana ja lämmin valo ja niin kirkkaan turkoosina
kimmeltävä meri on jotain niin kaunista, että
sydämessä asti läikähtää.
Kuvattua niitä kyllä saa, mutta kuvaankaan ei voi vangita
paikan kauneutta, jonka aina yrittää sisälleen tallettaa!
Aaltojen rauhoittavat äänet, tuoksut, vieraan kielen kaunis sointi 
ja uuteen paikkaan tutustuminen, niitä ei voi tallettaa kuin muistoihinsa!


Matkaseurana minulla oli ihanaakin ihanampi esikoinen, jonka kanssa
lähtisin matkaan milloin vain uudestaan!
Kiitollisena sai seurata, kuinka upea ihminen tyttärestä
onkaan kasvanut! 
Melkein jo aikuinen, mutta silti meidän lapsi!

Kauniita maisemia, pitkiä kävelyretkiä,
hyvää ruokaa, hyviä kirjoja, lepoa, unta, leppoisaa oloa
ja tietysti sitä aurinkoa, sitä meidän matka oli!


Muu perhe pärjäsi miehekkäästi isin kanssa
kotosalla oikein mallikkaasti, eikä reissun aikana tarvinnut lainkaan 
miettiä, kuinka täällä pärjättiin! 


Kotiin palattua onkin ollut energiaa vaikka millä mitalla.
Loma on siis tehnyt tehtävänsä ja taas jaksaa!


Hanna