.

.

tiistai 29. elokuuta 2017

Juhlahumua

Kun sain syliini ensi kertaa pienen mustatukkaisen tyttövauvan,
tunsin rakkautta ensi silmäyksellä. Olin epävarma nuori äiti, mutta samalla
myös äärimmäisen varma. Äidin vaistot on ihmeellisintä naisen elämässä.


Tuosta päivästä tuli eilen kuluneeksi 17 vuotta. Esikoisemme on opettanut meille
vanhemmille äärimmäisen paljon, ehkä enemmän kuin
me hänelle. Hän on raivannut tien myös nuoremmille
sisaruksille. 

Edelleen ihmettelen, kuinka aika on mennyt silmänräpäyksessä
ja kuinka tuosta pikkuriikkisestä vauvasta on
kasvanut niin hieno naisen alku!


Hämmennystä lisää myös se, että eilen 
saapui hänen vanhojentanssipuku! Kuinka kaunis hän onkaan ja 
kuinka upealta puku näytti hänen päällään.

Pienen vauvan äitinä silloin 17 vuotta sitten, en uskonut, kun minua
kehotettiin nauttimaan joka hetkestä pienen lapsen elämässä.
Silloin se tuntui vähän hassulta ja hölmöltäkin, kaiken valvomisen ja muun
vauva-arjen keskellä, mutta niin ohikiitäviä ne hetket ovat olleet.
Kovin viisaita olivat ne naiset, jotka noita ohjeita antoivat.


Niin kiitollinen olen esikoisestamme. 
Tuosta vastuuntuntoisesta, rehellisestä, avoimesta, lahjakkaasta ja niin 
rakkaasta tyttärestä!
En olisi voinut parempaa tytärtä edes toivoa!


Tänään meillä on ollut talo täynnä nuoria naisia ja he ovat juhlineet
esikoisemme yllätyssynttäreitä. Tein juhlaa varten aivan 
ihanan herkullisen ja uuden tuttavuuden, mustaherukka-suklaamoussekakun.
Raikas mustaherukka ja tumma suklaa ovat täydellinen
yhdistelmä ja ohjeen siihen löysin täältä! Pienesti ohjetta kyllä muutin ja
tein kakun myös gluteenittomana.
Tätä pitää tehdä kyllä vielä uudelleenkin!

Onnea vielä rakkaalle esikoiselle!

äiti

2 kommenttia:

  1. Ihana teksti, ihana kakku ja varmaan sanojesi mukaisesti ihana neitonen. Niin se aika menee. Tunnen tunteen.
    Terveisin EijaJii

    VastaaPoista

Jokainen kommentti saa iloiselle mielelle, kiitos!!!